Jyväskylän kameraseura järjestää Photo Walk -tapahtuman Yläkaupungin yön yhteydessä lauantaina 27.5.2023 klo 14.00. Kokoontuminen Lounaispuisto esiintymislavan vieressä. Ryhmän tunnistaa kaulassa tai olalla roikkuvista kameroista ym. rekvisiitasta.
Tapahtuma on avoin kaikille.
Lounaispuistossa on tarjolla vinkkejä valokuvaukseen ja valokuvausvälineisiin. Paikalla on monia eri merkkejä käyttäviä kuvaajia, joten ongelmiin löytynee ratkaisuja.
Lounaispuistosta lähdemme sopivankokoisissa ryhmissä kiertelemään kaupunkia etsien ja kuvaten kaikkea mielenkiintoista. Kuvata voi tietenkin myös Yläkaupungin yön tapahtumia.
Kuvakävelyn satoa voi jakaa kameraseuran Facebook-sivulla ja niitä katsellaan myös syksyllä kameraseuran kuvaillassa.
Kasvikerhossa 12.4.2023 klo 17-19 Jari Haimin esityksen jälkeen näytän minäkin kuvia selkärangattomista kasveilla. Mitkä kasvit ovat parhaita hyönteisten makuun ja kuinka monimuotoista elämää kasveilla vietetään?
Luontomuseo (sisään Viitaniemen puoleisesta sivuovesta), Jyväskylän yliopiston tiedemuseo, Ihantolantie 5, 40720 Jyväskylä
Minulla on ollut tapana kirjoittaa blogi Välimeren orkideoista kertauksena ennen seuraavaa matkaa. Kun koronan takia Kyproksen matka peruuntui, niin Sisilian matkan (9.13.4.2019) kokemukset jäivät aikanaan kirjoittelematta.
Varsinkin orhojen taksonomia on vaikeaa ja riippuu siitäkin, mihin lähteisiin tukeutuu. Itse käytän kirjoja Ophrys: The Bee Orchids of Europe by Pedersen, H.Æ.; Faurhodt, N., 2007 ja Field Guide to the Orchids of Europe and the Mediterranean: Kühn R.; Pedersen, H. Æ.; Cribb P., 2019 niiden eroista huolimatta. Vanhemmassa kirjassa orho-taksonien määrä on varsin pieni verrattuna moniin muihin, myös tuohon uudempaan.
Ensimmäiseksi pitää esitellä Dactylorhiza romana subsp. romana, joka joissain kirjoissa tunnetaan osuvasti nimellä Dactylorhiza markusii. Se kuuluu samaan ryhmään seljakämmekän kanssa ja myös tästä on tumma ja vaalea värimuoto sekä niiden välimuoto.
Anacamptis morio subsp. longicornu
Anacamptis papilionacea, liihokämmekkä
Himantoglossum robertianum, myös Barlia robertiana nimellä tunnettua kämmekkää on sanottu yhdeksi rumimmista. Osittain tuo voi johtua siitä, että se kukkii aikaisin ja muiden kukkiessa on jäljellä vain siemenkodat.
Myös Neotinea lactealla on vaalea ja tumma muoto.
Ophrys apifera, mehiläisorho
Ophrys bombyliflora
Ophrys exaltata ssp. exaltata
Ophrys fusca on monimuotoinen, kuten jo nimetsäkin voi päätellä.
Ophrys lunulata
Ophrys lutea ssp. lutea
Ophrys sicula, nimen synonyymejä ovat Ophrys lutea ssp. galilaea ja Ophrys lutea ssp. sicula.
Ophrys speculum ssp. speculum
Ophrys sphegodes ssp. atrata
Ophrys sphegodes ssp. panormitana
Ophrys sphegodes ssp. passionis
Ophrys sphegodes -ryhmään kuuluu tämäkin, mutta ei oikein mahtunut kirjoissa oleviin alalajeihin. Kyseessä voi olla myös joku risteymä.
Ophrys tenthredinifera
Ophrys tenthredinifera on aika omannäköisensä, eikä sitä oikein voi sekoittaa muihin – ainakaan Sisiliassa.
Ilmeinen risteymä, jossa toisena on Ophrys lunulata, mutta mikä mahtaa olla toinen – Ophrys tenthredinifera kenties.
Orchis italica, jostain syystä englanniksi Naked Man Orchid.
Puolan juutalaisten historian museon kierreportaat
Vuosikokous 2.3.2023 päätti pitää jäsenmaksun ennallaan, vuoden 2023 jäsenmaksu on 20€. Tilinhoitokulujen säästämiseksi ja asioiden hoidon helpottamiseksi yhdistyksen tilinä toimii toistaiseksi Markku Könkkölän hallinnoima, yhdistystä varten avattu S-pankin tili FI28 3939 0050 8951 35.
Maksun saaja: Markku Könkkölä Tili: FI28 3939 0050 8951 35 Viesti: Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu 2023 Maksu: 20€
Markku Könkkölän luontokuvanäyttely Forssan Luonnonhistoriallisessa museossa 5.3.-29.4.2023.Avajaiset 5.3. klo 14.00
Valokuvaaja Markku Könkkölän valokuvanäyttelyssä teemana on pienvedet ja luonto niiden äärellä
Veden liike on yhdistävänä tekijänä sukupolvien ketjussa, sen toistumattomat ilmiöt ovat vanginneet ihmisten katseen aikakaudesta riippumatta. Veteen on liittynyt monia uskomuksia, ja yhä veden monet olomuodot ovat loputon kuvien aihe.
Vielä tärkeämpää vesi ja sen kierto on kaikelle elämälle, ja tärkeä osa tuota kiertoa ovat lähteet ja muut pienvedet. Monet lähteet on kuitenkin kuivatettu tai otettu talouskäyttöön, pienvesiä on kaivettu suoriksi ojiksi.
Varsinaisten vesieläinten lisäksi monet linnut ja nisäkkäät käyttävät pienvesiä juoma- ja peseytymispaikkoina, osa myös ruoka-aittoina. Lentävistä hyönteisistä esimerkiksi sudenkorennot ja vesiperhoset munivat veteen, ja niiden toukkavaiheet elävät vedessä. Vesistöjen äärellä myös kasvillisuus on kosteuden ansiosta rehevämpää. Pienvesien elinympäristöä monipuolistava vaikutus on erittäin merkittävä. Yksikään puro ei ole turha.
Pienvesistä kertovan näyttelyni kuvat ovat kaikki Keski-Suomesta: yli puolet Jyväskylästä, neljännes Petäjävedeltä, yksi Viitasaarelta ja yksi Pihtiputaalta – loput lähikunnista.
Näyttely on esillä 5.3.-29.4.2023 Forssan luonnonhistoriallisessa museossa (Wahreninkatu 4, A-rappu).
Avoinna keskiviikko klo 12–16, perjantai klo 12–16, lauantai klo 10–14 ja sunnuntai klo 12–16 (juhlapyhinä poikkeuksia, ks. luontomuseo.fi/). Museon vaihtuvaan näyttelyyn on vapaa pääsy. Tervetuloa tutustumaan!
Lisätietoja: – Valokuvaaja Markku Könkkölä, ARPS, AFIAP, markku.konkkola[at]live.com, puh 0400-188202
Canon EOS R5:n silmätarkennus on hämmästyttävän hyvä. Helmipöllö oli vaikea havaita paljain silmin korkealta oksien sijasta, mutta kamera löysi sen ja tunnisti silmän, joka joskus näkyi pöllön kääntäessä päätään vähän taaksepäin. Luonnolliseen kokoon rajatussa osasuurennuksessa näkyy terävä silmä.
Kerran pöllö pöllytti sulkansa, mutta muuta tapahtumaa ei tapahtumassa ollutkaan pään pyörimisen ohella.
Objektiivina kuvissa on Canon RF 100-500mm F4.5-7.1 L IS USM.
Jyväskylän kameraseuran kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla).
Osallistujamäärä on kasvanut mukavasti ja siksi rajoitetaan esitettyjen sarjojen pituus enintään 10-20 kuvaan riippuen sanallisen kerronnan runsaudesta. Toki voit ottaa mukaan useamman sarjan, katsotaan niitä sitten, jos aikaa jää. Tallenna tiedostot tikulle. Tiedostojen ja hakemistojen nimissä ei saa olla erikoismerkkejä, eikä varsinkaan Å, Ä tai Ö kirjaimia. Kun/jos tallennat Photoshopista jpg:t, niin älä tallenna käyttäen Progressive-vaihtoehtoa. Suosituskoko kuville on 1400×1050.
19.1. Kameravalvonta / vuoden 2022 / vuosituhannen parhaat
2.2. Kuvailta: Rappio Sanotaan että, kun kuvaajat alkavat kiertää taloa, on remontti jo pahasti myöhässä. ” Rappiolla on hyvä olla. Ei huolet paina. Ei rasitu polla”
16.2. Syanotypia ym. erikoistekniikat Tuula Haverinen ja Heikki Seeskorpi esittelevät hieman erilaisempia tapoja tehdä kuvia.
2.3. Vuosikokous ja Naisten ilta Ilta varattu naisten hieman pidemmille kuvaesityksille, tervetuloa – myös miehet katselemaan.
16.3. Kuvailta: Laajaa näkemystä laajakulmalla Kuvaillan teemana on laajat kuvakulmat
13.4. Metsä – Petri Nevalainen Petri Nevalainen on yksi parhaista metsiemme tunnelman kuvaajista
27.4. Uudet tekniikat Digikameroiden myötä on tullut monia uusia tekniikoita, ja osa vanhoista kikoistakin on oleellisesti helpottunut. Käymme läpi esimerkein, mitä nykykameroilla voi tehdä.
11.5. Kuvailta: Valo ja varjo Ilman valoa ei oteta valokuvia, mutta tärkeä on myös varjojen tuoma kontrasti ja rytmi.
Ei näe metsää puilta, on vanha sanonta ja kuinka oikeaan se osuukaan, kun seuraa n.s. metsäammattilaisten ja joidenkin poliitikkojen kannanottoja. Metsätalouden ammattilaisista suurin osa mittaa metsän arvoa puiden arvolla unohtaen tai tietoisesti väheksyen metsää kokonaisuutena.
Joissain tölkeissä on tyylikkäästi kerrottu, että sen valmistukseen on käytetty ”plant based materials”. Näin siis silloin kun selluloosa tuodaan ulkomailla viljellystä, usein sademetsän paikalle istutetusta puusta. Kun kotimaassa luonnonmetsän tilalle istutetaan puusto, niin sitä väitetäänkin metsäksi. Metsä on ekosysteemi, eikä vain paikka, jossa kasvaa puita. Näin teollisuuden markkinointikielessä onkin ulkomailla, mutta ei Suomessa.
Sanoilla kikkailu kuuluu muutenkin viherpesuun metsätaloudessa, kuten toki muuallakin. Esimerkiksi aukkohakkuun sijasta puhutaan päätehakkuusta, metsänaurauksen sijasta maanmuokkauksesta tai vaotuksesta. Yhtä kaikki kaikissa tapauksissa kaikki metsän puut viedään pois ja maapohjan kivet ja kannot käännetään. Eroosio vie ravinteet järviin, eikä maapohjakaan palaa kulkukelpoiseksi ainakaan ennen seuraavaa puuston päätehakkuuta.
Metsää ei voi museoida, oli takavuosina usein käytetty hokema suojelua vastustavien piireissä. Sillä tarkoitettiin sitä, että metsä muuttuu jatkuvasti. Se on totta, mutta tästäkin paistaa tuo sanonta “ei näe metsää puilta”. Puusto tietenkin muuttuu, mutta suojeltu metsä säilyy. Usein käänsinkin tuon sanonnan sanojaa vastaan: Aivan totta, emme voi viedä lapsiamme museoon katsomaan, millaisia metsät olivat. Siksikin meidän täytyy suojella niitä.
Metsiä tarvitsee hoitaa, on myös usein kuultu väite. Se on tietenkin aivan absurdi käsitys. Eihän sellaista ekosysteemiä olisi tänne jääkauden jälkeen päässyt edes muodostumaan, joka edellyttäisi ihmisen hoitoa.
Suomessa on enemmän puuta kuin koskaan. Kestääkö tuokaan väite tarkempaa tarkastelua? Nyt suosittelen lukijaa käymään missä tahansa 1800 luvulla rakennetussa talossa tai torpassa. Millaiset ovat hirret tai millaiset ovat lattialankut allasi. Vastaaviin tarvittavia puita ei ole enää kuin muutamalla suojelualueella.
Nykyinen metsätalouden ehdoilla toteutetut yksilajiset ja tasaikäiset puustot ovat myös hyvin alttiita hyönteis- ja myrskytuhoille.
Metsien lajistosta suuri osa uhanalaisia. Monet niistä ovat pieniä ja usein myös vain harvojen tuntemia. Mutta heikosti menee myös esimerkiksi metsäkanalinnuilla. Syynä on tässäkin metsien käsittely – en sano hoito, koska se ei sitä ole. Metsästys ei siihen ole syynä, mutta ainakaan kaikkialla heikentyneet kannat kestä enää metsästystäkään. Myös monien, ennen niin tavallisten lintujen, kuten esimerkiksi hömätiaisten kannat ovat pienentyneet.
Nyt poliittisten päättäjien enemmistö on vaalien ja teollisuuden pelossa sitä mieltä, että päätökset pitää pitää omissa käsissä – ja sehän tarkoittaa tekemättä jättämistä. Lasketaan vain ennallistamisen kustannuksia, mutta ei lasketa niitä kustannuksia, mitä tekemättä jättäminen tai tekojen lykkääminen maksaa.
Markku Könkkölän luontokuvanäyttely Jyväskylän yliopiston tiedemuseon Luontomuseossa26.8.-26.2.2023
Valokuvaaja Markku Könkkölän valokuvanäyttelyssä teemana on pienvedet ja luonto niiden äärellä
Veden liike on yhdistävänä tekijänä sukupolvien ketjussa, sen toistumattomat ilmiöt ovat vanginneet ihmisten katseen aikakaudesta riippumatta. Veteen on liittynyt monia uskomuksia, ja yhä veden monet olomuodot ovat loputon kuvien aihe.
Vielä tärkeämpää vesi ja sen kierto on kaikelle elämälle, ja tärkeä osa tuota kiertoa ovat lähteet ja muut pienvedet. Monet lähteet on kuitenkin kuivatettu tai otettu talouskäyttöön, pienvesiä on kaivettu suoriksi ojiksi.
Varsinaisten vesieläinten lisäksi monet linnut ja nisäkkäät käyttävät pienvesiä juoma- ja peseytymispaikkoina, osa myös ruoka-aittoina. Lentävistä hyönteisistä esimerkiksi sudenkorennot ja vesiperhoset munivat veteen, ja niiden toukkavaiheet elävät vedessä. Vesistöjen äärellä myös kasvillisuus on kosteuden ansiosta rehevämpää. Pienvesien elinympäristöä monipuolistava vaikutus on erittäin merkittävä. Yksikään puro ei ole turha.
Pienvesistä kertovan näyttelyni kuvat ovat kaikki Keski-Suomesta: yli puolet Jyväskylästä, neljännes Petäjävedeltä, yksi Viitasaarelta ja yksi Pihtiputaalta – loput lähikunnista.
Näyttely on esillä 26.8.-26.2.2023 Luontomuseossa Harjun Vesilinnassa (Ihantolantie 5).
Avoinna ti-pe klo 12–18 ja la-su klo 12–17
(juhlapyhinä poikkeuksia, ks. tiedemuseo.jyu.fi).
Vapaa pääsy.
Tervetuloa tutustumaan!
Lisätietoja:
Valokuvaaja Markku Könkkölä, ARPS, AFIAP, markku.konkkola[at]live.com, puh 0400-188202
Mielikuva 