Valokuvanäyttelyni Pieniä ihmeitä kertoo luonnon pienistä yksityiskohdista, jotka jäävät kiireiseltä helposti huomaamatta. Näyttely on esillä Keski-Suomen Luontomuseolla syyskuun loppuun asti.
Luontomuseo (Harjun Vesilinna, Ihantolantie 5, 40100 Jyväskylä)
Museo avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–17.
Ensi keskiviikkona 19.9. klo 16-17 olen paikalla kertomassa kuvista, niiden tekniikasta ja itse kohteista.
Tervetuloa!
Aiemmin aiheesta:
Vierailu Pieniä ihmeitä -näyttelyn esittelyssä Keski-Suomen luontomuseossa 19.9. klo 16-17
Jyväskylän kameraseuran syyskuun kuvailta on 20.9. klo 18-20 Sepänkeskuksen Reaktorissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä.
Kuvaillan teemana on kesän kuvat, mutta aluksi katsellaan syksyn näyttelyn kuvavalintoja. Olisi hyvä, jos ehdolla olevat kokonaisuudet olisivat jo ”sermille” sovitettuina.
Syksyllä on seuralaisten omien kuvien katselun lisäksi kaksi teemailtaa: Erkki Rauhala 23.8. ja Irma Varrio 11.10. Syyskauden kuvailtojen teemat ja alustava aikataulu:
Kuvaillat ovat kaikille avoimia tapahtumia – tervetuloa tutustumaan hyvään seuraan! Sisään pääsee pääovesta kello 18 asti. Myöhemmin pääsee sopimalla jonkun läsnäolevan kanssa oven avaamisesta.
Osallistujamäärä on kasvanut mukavasti ja siksi rajoitetaan esitettyjen sarjojen pituus enintään 15 kuvaan. Toki voit ottaa mukaan useamman sarjan, katsotaan niitä sitten, jos aikaa jää. Laita tiedostot tikulle, tiedostojen ja hakemistojen nimissä ei saa olla erikoismerkkejä, eikä varsinkaan Å, Ä tai Ö kirjaimia. Suosituskoko kuville on 1400×1050.
Postilista samoin kuin kameraseuran Facebook-sivut sopivat hyvin yhteisten ideoiden spontaaniin suunnitteluun ja toteutukseen https://www.facebook.com/groups/451531091674172/
Jos haluat tiedotteita Jyväskylän kameraseuran toiminnasta sähköpostilla, niin liity seuran postilistalle http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/jyvaskylankameraseura
Etelänarnikki, Arnica montana, Hohe Tauern National Park, Itävalta, TS-E24mm f/3.5L II, 1/200, f/11, -1 2/3 EV
Neidonkenkä, Calypso bulbosa, TS-E24mm f/3.5L 0,3s f/13 -1 2/3 EV
Tarkennus kaikilla objektiiveilla tehdään aina tasoon, tilt-objektiiveilla tuota tasoa voidaan kallistaa erisuuntaiseksi kuin filmin tai kennon taso. Käytännössä tarkennan ensin, jos mahdollista, kuvaustason keskikohtaan. Sen jälkeen kallistan niin, että toinen laita tarkentuu oikein – samalla pitäisi toisenkin laidan osua kohdalleen. Käytännössä tämän jälkeen joutuu vielä tarkentamaan sekä kallistamaan muutaman hienosäätökierroksen ja ehkä pienen himmennyksen lisäyksen.
Aidaskääpä, Gloeophyllum sepiarium, TS-E24mm f/3.5L II, 1/250, f/6,3, -2/3EV
Aidaskääpä, Gloeophyllum sepiarium, TS-E24mm f/3.5L II, 1/160, f/7,1, -2/3EV
Tilttiä voi käyttää paitsi terävyysalueen lisäämiseen, myös sen vähentämiseen kallistamalla päinvastaiseen suuntaan. Shiftillä puolestaan saadaan esim. puuta tai talot pysymään pystyssä: pidetään kamera suorassa niihin nähden ja kuva-aluetta rajataankin siirtämällä objektiivia kameran kallistamisen sijasta. Shiftiä voi hyödyntää myös heijastavien pintojen kuvaamisessa, kun ei halua näkyä kuvassa.
Ketunlieko, Huperzia selago, TS-E24mm f/3.5L II, 4s, f/16, 0EV
Ketunlieko, Huperzia selago, TS-E24mm f/3.5L II, 1/4, f/4, 0EV
Ensimmäinen tilt-shift-objektiivi ainakin minulla oli Canon TS 35mm F2.8 S.S.C. Siinä ei ollut automaattihimmennintä, kuten muissa tuon ajan samalla kiinnityksellä olleissa FD-objektiiveissa, vaan himmenninrenkaasta säädettiin tarkennuksen jälkeen kuvausaukko kohdalleen. Valon mittaus kameran omalla mittarilla sen sijaan onnistui hyvin tiltistä tai shiftistä huolimatta useimmilla rungoilla.
Polku, TS-E90mm f/2.8, 1s, f/11, 2/3EV
Rentukka, Caltha palustris, TS-E90mm f/2.8, 1/8, f/14, -1/3EV
Sen jälkeen, kun mittausjärjestelmät monimutkaistuvat ja polarisaatiosuotimen sijaan tarvittiin pyöröpolarisaattorit, valon mittaus kameran mittarilla ei antanutkaan enää aina oikeita lukuja, jos objektiiville oli tehty tilt- tai shift-säätöjä. Valotuksen korjauksen määrä riippui tiltin ja shiftin suunnasta ja määrästä – käytännössä muuttujia oli niin paljon, ettei minkään taulukon teko ollut mielekästä. Filmiaikaan valonmittaus piti tehdä ennen noita säätöjä tai sitten piti käyttää erillistä valotusmittaria – tai joskus käytin toista kameraa. Digikaudella asia taas helpottui, kun voi ottaa testikuvan ja korjata valotusta histogrammin perusteella.
Borgholm, Ruotsi, TS-E24mm f/3.5L, 1/60, f/16, -1/3EV
Helsingin tuomiokirkko, TS-E24mm f/3.5L II, 0,8s, f/11, -1EV
EF-sarjan TS-E-objektiiveissa on sähköinen himmennin, joka helpottaa käyttöä – tosin terävyys- ja epäterävyysalue on hyvä tarkistaa himmentämällä, kuten muulloinkin. Ensimmäinen EF-sarjan TS-E objektiivini oli TS-E 90mm f/2.8, joka on vieläkin käytössä. Se tarkentuu kohtuullisen lähelle ja sillä saa kuvattua esim. vanakasvit siten että kuvaan saa näkyviin lehtiruusukkeen yläviistosta ja kuitenkin terävyysalueen kallistua siten, että kukintokin on terävyysalueella ja tausta pysyessä pelkistettynä, koska ei tarvitse himmentää. Kolme pistettä (pisteet voivat olla esimerkiksi kukkia) määrittää tason ja jos nuo kolme pistettä halua tarkennustasolle, niin samalla määräytyy kuvaussuunta (tai kaksi teoriassa). Tilt-objektiivilla kuvaussuunnan voi valita mieleiseksi tuosta tasosta riippumatta (tietyissä rajoissa). Objektiiviin voi laittaa myös loittorenkaan, telejatkeen tai lähilinssin.
Kuusi, Picea abies, TS-E90mm f/2.8, 1/80, f/2.8, 2/3EV
Enkeli, TS-E90mm f/2.8, 1/10, f/8, 0EV
Toinen EF-sarjan TS-E-objektiivini oli TS-E 24mm f/3.5L. Aivan loistava objektiivi esimerkiksi kasvustojen kuvaamiseen. Vastaavalla tavallisella laajakulmalla joutuisi himmentämään enemmän, eikä se aina ole mahdollista esimerkiksi tuulen vuoksi. Tällä onnistuu myös esimerkiksi tallojen ja puiden kuvaaminen niitä kaatamatta. Tämän vaihdoin uudempaan versioon Canon TS-E 24mm f/3.5L II, joka tarkentuu oleellisesti lähemmäs, oikeastaan jo tosi lähelle kun kyseessä on laajakulma. Lähemmäs ei oikein voisi enää mennä varjostamatta kohdetta. Tämä oli oleellista, koska riittävän ohutta loittorengasta ei ole. Uudessa versiossa tiltin ja shiftin suuntaa voi säätää toisiinsa nähden. Tämä ei minulle ole ollut kovinkaan merkittävä ominaisuus, koska harvoin tarvitsen molempia säätöjä samanaikaisesti.
Kuuraa jäällä, TS-E90mm f/2.8, 1/160, f/14, 0EV
Nyt TS-E-objektiiveja on myös muilla merkeillä. Niiden laadusta minulla ei ole kokemusta, mutta käyttöön pätevät tietenkin samat periaatteet.
Jyväskylän kameraseuran elokuun kuvaillat on 23.8. ja 30.8. Sepänkeskuksen Reaktorissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä.
Syksyn ensimmäinen kuvailta 23.8. on varattu Erkki Rauhalalle, joka kertoo taivaan ja erityisesti ajankohtaisen pimenevän syystaivaan kohteista ja niiden kuvaamisesta. Omia kuvia voi ottaa mukaan, niitä katsellaan lopuksi, jos aikaa jää.
Jyväskylän kameraseuran syksyisen näyttelyn kuvien valintaa tehdään 30.8. Ota mukaan kuvia muutamasta itsellesi sopivasta teemasta.
Syksyllä on seuralaisten omien kuvien katselun lisäksi kaksi teemailtaa: Erkki Rauhala 23.8. ja Irma Varrio 11.10. Syyskauden kuvailtojen teemat ja alustava aikataulu:
Kuvaillat ovat kaikille avoimia tapahtumia – tervetuloa tutustumaan hyvään seuraan! Sisään pääsee pääovesta kello 18 asti. Myöhemmin pääsee sopimalla jonkun läsnäolevan kanssa oven avaamisesta.
Osallistujamäärä on kasvanut mukavasti ja siksi rajoitetaan esitettyjen sarjojen pituus enintään 15 kuvaan. Toki voit ottaa mukaan useamman sarjan, katsotaan niitä sitten, jos aikaa jää. Laita tiedostot tikulle, tiedostojen ja hakemistojen nimissä ei saa olla erikoismerkkejä, eikä varsinkaan Å, Ä tai Ö kirjaimia. Suosituskoko kuville on 1400×1050.
Postilista samoin kuin kameraseuran Facebook-sivut sopivat hyvin yhteisten ideoiden spontaaniin suunnitteluun ja toteutukseen https://www.facebook.com/groups/451531091674172/
Jos haluat tiedotteita Jyväskylän kameraseuran toiminnasta sähköpostilla, niin liity seuran postilistalle http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/jyvaskylankameraseura
Valokuvanäyttelyssä luonnon pieniä yksityiskohtia
Luontomuseo 5.6.–30.9.2018
Luonnossa ei kannata kiirehtiä kauas, usein riittää, ettei kiirehdi, vaan pysähtyy ja katsoo lähempää – ja tarkemmin. Suurin osa näyttelyn kuvista on otettu aivan lähiseudulta, osa kotipihasta. Eikä vuodenajallakaan ole väliä, luonto osaa yllättää tarkkaan katsovan miltei aina.
Uurrepesäsieni
Sieniä ei ole vain maassa syksyisin. Niitä voi löytää lumen alta, puiden rungoilta ja lehdiltä sekä vaikkapa heinänkorsilta. Usein hullunkurisestikin nimetyt limasienet eivät kuulu kasveihin, eläimiin eivätkä edes sieniin. Näiden ameboja lähellä olevien limasienten limakot liikkuvat etsimässä ravintoa. Kun kosteusolosuhteet ovat sopivat, ne nousevat mieleiseensä paikkaan ja muodostavat itiöpesäkkeen jatkaakseen sukua. Jäkälät on tiedetty sienen ja levän symbioosiksi, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan ainakin osalla jäkäliä on ”kolmaspyörä” mukana. Näitä ja paljon muita luonnon pienikokoisia ihmeitä löytyy uusimmasta näyttelystäni.
Haurasterttunen
Kollaasi orhoista (Ophrys) on parin Pohjois-Norjasta kuvatun lisäksi näyttelyn ainoa ulkomailta koostettu kuva ja myös ainoa, jossa on orkideoita. Orhojen suku on hyvin monimuotoinen, ja eri lähteissä se onkin jaettu erinimisiksi ja usein myös eritavoin lajeiksi ja alalajeiksi. Kämmeköillä evoluutio tuntuu leikittelevän tutkijoiden kanssa, mutta orhojen kanssa touhu on mennyt lähinnä hullutteluksi. Kollaasissa on ehkä noin puolet Välimeren seudulla kasvavista orho-taksoneista.
Pihlajankatajansarviruoste
Avajaiset ja yleisöluento ti 5.6.2018 klo 18.00
Luontomuseo (Harjun Vesilinna, Ihantolantie 5, 40100 Jyväskylä)
Museo avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–17.
Näyttelystä muualla:
Jyväskylän kameraseuran toukokuun kuvailta on 17.5. Sepänkeskuksen Reaktorissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä.
Illan teemana on puusta. Puusta voidaan rakentaa ja tehdä monenlaista, mutta puusta voi katsella myös maisemia ja löytää monia eläimiä. Nyt vain mielikuvitus lentoon ja kurkotetaan kuuseen, eikä haittaa vaikka kapsahtaa katajaan.
Kevätkauden kuvailtojen teemat ja alustava aikataulu:
Osallistujamäärä on kasvanut mukavasti ja siksi rajoitetaan esitettyjen sarjojen pituus enintään 15 kuvaan. Toki voit ottaa mukaan useamman sarjan, katsotaan niitä sitten, jos aikaa jää. Laita tiedostot tikulle, tiedostojen ja hakemistojen nimissä ei saa olla erikoismerkkejä, eikä varsinkaan Å, Ä tai Ö kirjaimia. Suosituskoko kuville on 1400×1050.
Kuvaillat ovat kaikille avoimia tapahtumia – tervetuloa tutustumaan hyvään seuraan! Sisään pääsee pääovesta kello 18 asti. Myöhemmin pääsee sopimalla jonkun läsnäolevan kanssa oven avaamisesta.
Postilista samoin kuin kameraseuran Facebook-sivut sopivat hyvin yhteisten ideoiden spontaaniin suunnitteluun ja toteutukseen https://www.facebook.com/groups/451531091674172/
Jos haluat tiedotteita Jyväskylän kameraseuran toiminnasta sähköpostilla, niin liity seuran postilistalle http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/jyvaskylankameraseura
Jyväskylän kameraseuran huhtikuun kuvailta on 19.4. Sepänkeskuksen Reaktorissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä. Aiheena on Eläimellistä menoa. Linnut ja muut eläimet ovat suosittuja luontokuvauskohteita, mutta sopiva malli voi löytyä monilla myös omalta sohvalta.
Kameraseuralla on varattu näyttelytila ensi lokakuuksi. Näyttely voitaisiin toteuttaa samaan tapaan kuin viime vuoden elokuussa pidetty näyttely, jossa jokainen esitteli omaa kuvatuotantoaan sermillä tai parilla. Kuvien valintaa tehdään jo huhti- ja toukokuun kuvailloissa muiden aiheiden ohella. Ota siis mukaan sopivia pieniä uusia kokonaisuuksia, jotka sopisivat näyttelyyn.
Toukokuulle on suunniteltu työpajaa asetelmakuvauksesta ja kohteiden valaisusta. Siitä tarkemmin sähköpostilla.
Vuosikokous päätti pitää jäsenmaksun ennallaan eli vuoden 2018 jäsenmaksu on 15€. Tilinhoitokulujen säästämiseksi ja asioiden hoidon helpottamiseksi yhdistyksen tilinä toimii toistaiseksi Markku Könkkölän hallinnoima, yhdistystä varten avattu S-pankin tili FI28 3939 0050 8951 35.
Maksun saaja: Markku Könkkölä
Tili: FI28 3939 0050 8951 35
Viesti: Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu 2018
Maksu: 15€
Kevätkauden kuvailtojen teemat ja alustava aikataulu:
Osallistujamäärä on kasvanut mukavasti ja siksi rajoitetaan esitettyjen sarjojen pituus enintään 15 kuvaan. Toki voit ottaa mukaan useamman sarjan, katsotaan niitä sitten, jos aikaa jää. Laita tiedostot tikulle, tiedostojen ja hakemistojen nimissä ei saa olla erikoismerkkejä, eikä varsinkaan Å, Ä tai Ö kirjaimia. Suosituskoko kuville on 1400×1050.
Kuvaillat ovat kaikille avoimia tapahtumia – tervetuloa tutustumaan hyvään seuraan! Sisään pääsee pääovesta kello 18 asti. Myöhemmin pääsee sopimalla jonkun läsnäolevan kanssa oven avaamisesta.
Postilista samoin kuin kameraseuran Facebook-sivut sopivat hyvin yhteisten ideoiden spontaaniin suunnitteluun ja toteutukseen https://www.facebook.com/groups/451531091674172/
Jos haluat tiedotteita Jyväskylän kameraseuran toiminnasta sähköpostilla, niin liity seuran postilistalle http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/jyvaskylankameraseura
Jyväskylän kameraseuran maaliskuun kuvailta on 15.3. Sepänkeskuksen Reaktorissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä.
Aallonmerkkikallio, Kolin kansallispuisto
Aloitamme vuosikokouksella jonka yhteydessä keskustelemme myös toiminnan kehittämisestä. Kuvailtojen lisäksi voisi olla: vierailevia esiintyjiä, työpajoja (Lightroom, monen salaman käyttö), kuvausvierailuja ja …
Tervolan stromatoliittikiveä Helsingissä Porthanian aulan lattiassa. Elämän jälkiä miljardin vuoden takaa.
Illan teemana on . Millaisia merkkejä ja jälkiä ihminen tai luonto itse on vuosien varrella kuvaajille maahamme jättänyt.
Kevätkauden kuvailtojen teemat ja alustava aikataulu:
Osallistujamäärä on kasvanut mukavasti ja siksi rajoitetaan esitettyjen sarjojen pituus enintään 15 kuvaan. Toki voit ottaa mukaan useamman sarjan, katsotaan niitä sitten, jos aikaa jää. Laita tiedostot tikulle, tiedostojen ja hakemistojen nimissä ei saa olla erikoismerkkejä, eikä varsinkaan Å, Ä tai Ö kirjaimia. Suosituskoko kuville on 1400×1050.
Kuvaillat ovat kaikille avoimia tapahtumia – tervetuloa tutustumaan hyvään seuraan! Sisään pääsee pääovesta kello 18 asti. Myöhemmin pääsee sopimalla jonkun läsnäolevan kanssa oven avaamisesta.
Postilista samoin kuin kameraseuran Facebook-sivut sopivat hyvin yhteisten ideoiden spontaaniin suunnitteluun ja toteutukseen https://www.facebook.com/groups/451531091674172/
Jos haluat tiedotteita Jyväskylän kameraseuran toiminnasta sähköpostilla, niin liity seuran postilistalle http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/jyvaskylankameraseura
Orhojen määritys lajilleen ja varsinkin alalajilleen on aika haasteellista. Muuntelu on niin suurta ja samoin myös tutkijoiden into määrittää omia taksoneja, että mopo on tainnut karata käsistä. Myös ilmeisiä risteymiä on paljon ja niitäkin löytyi. Minusta Henrik Ærenlund Pedersenin ja Niels Faurhodtin kirja Ophrys – The Bee Orchids of Europe vaikuttaa uskottavimmalta ja yritin määrittää sen mukaan.
Garganossa kirjan mukaan kasvaa kaksi Ophrys lutea –alalajia, ssp. lutea ja ssp. galilaea. Näistä vain jälkimmäinen löytyi.
Ophrys tenthredinifera on usein jaettu moniin alalajeihin, mutta Pedersenin& Faurhodtin kirjassa alalajeihin jakoa ei ole tehty, mikä helpotti määritystä paljon, sillä lajin sisäinen muuntelu oli aika suurta.
Ophrys bombyliflora on lajina helppo, hyvin itsensä näköinen ja tuttu jo Algarvesta vuoden takaa.
Ophrys scolopax ssp. cornuta on ainoa lajinsa alalaji, jota pitäisi kasvaa Garganossa.
Ophrys fuciflora on jaettu useisiin alalajeihin, joista monia kasvaa Garganossakin. Päädyin kuitenkin pitämään kaikkia löydettyjä alalajin apulica yksilöinä. Yksilöllisen muuntelun lisäksi ulkonäköön vaikuttaa paljon myös kukinnan vaihe.
Ophrys argolicasta tavataan Garganossa kaksi alalajia crabronifera ja biscutella, löydetyt näyttäisivät kuuluvan jälkimmäiseen alalajiin.
Ophrys bertolonii oli helppo tunnistaa selkeän käyrästä huulestaan ja onhan tuon olemus muutenkin helpoimmasta päästä.
Ophrys sphegodes –lajin alalajit ovat niitä hankalimpia ja niitä on useita Garganossakin. Alalaji atrata erottuu muista, koska sen huuli on kauttaaltaan karvainen.
Yleisin Ophrys sphegodes -alalajeista oli sipontensis. Siitä löytyi myös yksi kokonaan keltakukkainen yksilö.
Pedersen& Faurhodt ovat päätyneet siihen, että monien muiden lajeina pitämät orhotaksonit ovat risteymäperäisiä. Löytämämme risteymät kuuluivat Ophrys ×flavicans –ryhmään. Näistä osa oli joskus lajina Ophrys promontorii ja osa lajina Ophrys bertoloniformis pidettyjä. Pari olikin sitten hieman erikoisempia, mutta kuuluivat varmaan samaan risteymäryhmään.
Jos Ophrykset ovat vaikeita määrittää, niin Serapiakset ovat lähempänä mahdotonta. Kirjoissa on kukista usein räjäytyskuvat, joista taksoni sitten pitäisi selvittää. Kukan repiminen lajin määrittämiseksi ei kuitenkaan tunnu ollenkaan mielekkäältä vaihtoehdolta ja siksi Serapiaksien määrityksiin jää aika paljon epävarmuutta. Tunnistin kuitenkin Serapias linguan ja gordigeran, mutta paljon on ainakin vielä määritystä vailla.
Osa serapiaksista oli ennättänyt jo kukinnassa niin pitkälle, että vaikeuskerrointa oli jo ainakin minulle liikaa.
Yksi katollisen uskonnon tärkeimmistä pyhiinvaellusreiteistä on Italian Garganossa. Ei nyt sentään aluetta taannoin hallinneilta viikinkien jälkeläisiltä, mutta pitkään kuitenkin tuo kohde on ollut tiedossa myös erinomaisena orkideakohteena. Kuusi urhoa Pohjolasta lähti huhtikuussa 2017 valloittamaan Monte Garganoa ja Foresta Umbraa.
Aikaa oli viikko ja siitä pari ensimmäistä päivää meni yllättäen lumimyrskyssä. Kevään tulo oli pysähtynyt ja osa kasveista selvästikin kärsinyt kylmyydestä. Pikkuhiljaa sää kuitenkin lämpeni, mutta takki pysyi päällä lähes koko matkan ajan. Viimeisenä päivänä tapasimme maastossa sattumalta paikallisen orkideakirjan tekijät, Angela Rossinin ja Giovanni Quitadamon.
Monte Sant’ Angelo on hieno vanha kaupunki tuulisella paikalla. Tiilikattojen päällekin oli laitettu painoiksi kiviä.
Monin paikoin maaperä oli pelkkää kalkkikiveä ja siksi rehevää. Alavaa tasanko oli suurelta osin oliivipuutarhojen peitossa. Viljelyyn kelpaamattomilla mailla laidunnettiin pääasiassa vuohia, paimenet olivat tulleet meren takaa entisen Jugoslavian alueelta.
Orchis-suvun kämmeköistä runsaimpana oli anthropophora, jota oli monin paikoin. Myös italica löytyi muutamalta paikalta. Tanskasta tuttu purpurea oli vasta aloittelemassa kukintaansa. Quadripunctatan olin kuvitellut näyttävämmäksi, mutta se olikin pienehkö, joskin hyvin kaunis. Muutama palokämmekkä (Orchis ustulata) myös löytyi.
Kalkkikämmeköistä (Anacamptis) papilionacea ja Gotlannista tuttu morio (kalkkiruusukekämmekkä) sekä ilmeisesti myös näiden risteymä. Aivan uutena tuttavuutena löytyi muutama coriophora alavalta paikalta miltei meren rannasta.
Liuskakämmeköistä löytyi vain Dactylorhiza romana avoimelta paikalta Foresta Umbrasta, kuten myös Cyclamen repandum, Anemone blanda (balkaninvuokko) ja Viola reichenbachiana (pyökkiorvokki).
Kookkaimpia olivat Himantoglossum-suvun robertianum ja hircinum. Robertianum on jossain mainittu rumaksi ja ainakin näin kukinnan loppuvaiheessa olevat yksilöt sopivat aika hyvin tuohon kuvaukseen. Hircinum puolestaan oli aivan kukintansa alkuvaiheessa ja hieman kylmästä kärsinyt.
Neotinea-suvun tridentata ja maculata olivat kooltaan aika vaatimattomia, kirjojen kuvat ovat petollisia. Näitä löytyi vain yhdeltä paikalta, samalta kuin Orchis quadripunctata.
Monia orho- ja serapias-taksonejakin löytyi, mutta niistä kirjoittelen myöhemmin.
