Ei näe metsää puilta, on vanha sanonta ja kuinka oikeaan se osuukaan, kun seuraa n.s. metsäammattilaisten ja joidenkin poliitikkojen kannanottoja. Metsätalouden ammattilaisista suurin osa mittaa metsän arvoa puiden arvolla unohtaen tai tietoisesti väheksyen metsää kokonaisuutena.
Joissain tölkeissä on tyylikkäästi kerrottu, että sen valmistukseen on käytetty ”plant based materials”. Näin siis silloin kun selluloosa tuodaan ulkomailla viljellystä, usein sademetsän paikalle istutetusta puusta. Kun kotimaassa luonnonmetsän tilalle istutetaan puusto, niin sitä väitetäänkin metsäksi. Metsä on ekosysteemi, eikä vain paikka, jossa kasvaa puita. Näin teollisuuden markkinointikielessä onkin ulkomailla, mutta ei Suomessa.
Sanoilla kikkailu kuuluu muutenkin viherpesuun metsätaloudessa, kuten toki muuallakin. Esimerkiksi aukkohakkuun sijasta puhutaan päätehakkuusta, metsänaurauksen sijasta maanmuokkauksesta tai vaotuksesta. Yhtä kaikki kaikissa tapauksissa kaikki metsän puut viedään pois ja maapohjan kivet ja kannot käännetään. Eroosio vie ravinteet järviin, eikä maapohjakaan palaa kulkukelpoiseksi ainakaan ennen seuraavaa puuston päätehakkuuta.
Metsää ei voi museoida, oli takavuosina usein käytetty hokema suojelua vastustavien piireissä. Sillä tarkoitettiin sitä, että metsä muuttuu jatkuvasti. Se on totta, mutta tästäkin paistaa tuo sanonta “ei näe metsää puilta”. Puusto tietenkin muuttuu, mutta suojeltu metsä säilyy. Usein käänsinkin tuon sanonnan sanojaa vastaan: Aivan totta, emme voi viedä lapsiamme museoon katsomaan, millaisia metsät olivat. Siksikin meidän täytyy suojella niitä.
Metsiä tarvitsee hoitaa, on myös usein kuultu väite. Se on tietenkin aivan absurdi käsitys. Eihän sellaista ekosysteemiä olisi tänne jääkauden jälkeen päässyt edes muodostumaan, joka edellyttäisi ihmisen hoitoa.
Suomessa on enemmän puuta kuin koskaan. Kestääkö tuokaan väite tarkempaa tarkastelua? Nyt suosittelen lukijaa käymään missä tahansa 1800 luvulla rakennetussa talossa tai torpassa. Millaiset ovat hirret tai millaiset ovat lattialankut allasi. Vastaaviin tarvittavia puita ei ole enää kuin muutamalla suojelualueella.
Nykyinen metsätalouden ehdoilla toteutetut yksilajiset ja tasaikäiset puustot ovat myös hyvin alttiita hyönteis- ja myrskytuhoille.
Metsien lajistosta suuri osa uhanalaisia. Monet niistä ovat pieniä ja usein myös vain harvojen tuntemia. Mutta heikosti menee myös esimerkiksi metsäkanalinnuilla. Syynä on tässäkin metsien käsittely – en sano hoito, koska se ei sitä ole. Metsästys ei siihen ole syynä, mutta ainakaan kaikkialla heikentyneet kannat kestä enää metsästystäkään. Myös monien, ennen niin tavallisten lintujen, kuten esimerkiksi hömätiaisten kannat ovat pienentyneet.
Nyt poliittisten päättäjien enemmistö on vaalien ja teollisuuden pelossa sitä mieltä, että päätökset pitää pitää omissa käsissä – ja sehän tarkoittaa tekemättä jättämistä. Lasketaan vain ennallistamisen kustannuksia, mutta ei lasketa niitä kustannuksia, mitä tekemättä jättäminen tai tekojen lykkääminen maksaa.
Markku Könkkölän luontokuvanäyttely Jyväskylän yliopiston tiedemuseon Luontomuseossa26.8.-26.2.2023
Valokuvaaja Markku Könkkölän valokuvanäyttelyssä teemana on pienvedet ja luonto niiden äärellä
Veden liike on yhdistävänä tekijänä sukupolvien ketjussa, sen toistumattomat ilmiöt ovat vanginneet ihmisten katseen aikakaudesta riippumatta. Veteen on liittynyt monia uskomuksia, ja yhä veden monet olomuodot ovat loputon kuvien aihe.
Vielä tärkeämpää vesi ja sen kierto on kaikelle elämälle, ja tärkeä osa tuota kiertoa ovat lähteet ja muut pienvedet. Monet lähteet on kuitenkin kuivatettu tai otettu talouskäyttöön, pienvesiä on kaivettu suoriksi ojiksi.
Varsinaisten vesieläinten lisäksi monet linnut ja nisäkkäät käyttävät pienvesiä juoma- ja peseytymispaikkoina, osa myös ruoka-aittoina. Lentävistä hyönteisistä esimerkiksi sudenkorennot ja vesiperhoset munivat veteen, ja niiden toukkavaiheet elävät vedessä. Vesistöjen äärellä myös kasvillisuus on kosteuden ansiosta rehevämpää. Pienvesien elinympäristöä monipuolistava vaikutus on erittäin merkittävä. Yksikään puro ei ole turha.
Pienvesistä kertovan näyttelyni kuvat ovat kaikki Keski-Suomesta: yli puolet Jyväskylästä, neljännes Petäjävedeltä, yksi Viitasaarelta ja yksi Pihtiputaalta – loput lähikunnista.
Näyttely on esillä 26.8.-26.2.2023 Luontomuseossa Harjun Vesilinnassa (Ihantolantie 5).
Avoinna ti-pe klo 12–18 ja la-su klo 12–17
(juhlapyhinä poikkeuksia, ks. tiedemuseo.jyu.fi).
Vapaa pääsy.
Tervetuloa tutustumaan!
Lisätietoja:
Valokuvaaja Markku Könkkölä, ARPS, AFIAP, markku.konkkola[at]live.com, puh 0400-188202
Jyväskylän kameraseuran perinteinen vuosinäyttely Kuvia hyvässä seurassa pidetään jo kuudennen kerran 30.8.-24.9.2022, nyt paikkana on Palokan kirjasto, Koivutie 5, Palokka. Aukioloajat https://hakemisto.kirjastot.fi/jyvaskyla/palokka
Nyt esillä olevassa näyttelyssä ei ole kokoavaa teemaa, vaan monipuolisessa kokonaisuudessa mukana olevat 12 kuvaajaa (Hannu Eskonen, Pasi Huotari, Risto Ilmonen, Markku Julkunen, Juhani Juntti, Markku Könkkölä, Kari VR Lyytikäinen, Esa Mangeloja, Keijo Penttinen, Heikki Seeskorpi, Ilpo Weijo ja Osmo Weijo) esittelevät otteita omasta kuvaustyylistään. Julisteen kuva on Juhani Juntin.
Jyväskylän kameraseura ry. on perinteikäs kameraseura, jonka toiminta on säilynyt aktiivisena valokuvauksen murrosvaiheiden yli. Kuukausittaisissa kuvailloissa käy osallistujia kauempaakin, esimerkiksi Joutsasta, Korpilahdelta, Sumiaisista ja Uuraisilta.
Kameraseura kokoontuu elokuusta toukokuuhun kerran tai kaksi kuukaudessa. Kuvailloissa katselemme toistemme kuvia ja juttu lentää kuvaamisen ympärillä – joskus vähän kauempanakin. Kutsumme iltoihimme myös vierailijoita ja teemme itsekin vierailuja muihin seuroihin ja kuvauskohteisiin. Kuvailloissa on helppoa tutustua toisiin kuvaajiin, sopia kimppakyydeistä, yhteisistä retkistä, ruokinnoista, piilokojuilusta, vaihtaa tietoja kuvauskohteista tai saada vinkkejä laitteiden hankintaan sekä käyttöön. Tervetuloa mukaan, meillä ei ole pääsyvaatimuksia.
Luontokuva-lehdessä 4/2022 s. 54-57 on artikkelini perhosten kuvaamisesta.
Hopeasinisiipi, Polyommatus amandus
Tarkat lukijat varmaankin huomasivat siinä yhden tekstinkäsittelyssä syntyneen virheen. Pitäisi tietenkin olla näin: Kun pidän sormea laukaisimella, kamera tallentaa kuvatiedostoja puskuriin 15 kappaletta säädetyllä kuvaustaajuudella. Tallella on siis aina 15 viimeisintä. Kun painan laukaisimen pohjaan, niin puskurin sisältö tallentuu muistikortille, ja kuvaus jatkuu siitä 60 kuvaa sekunnissa tahdilla.
Jyväskylän kameraseuran toiminta alkaa näyttelyn vuoksi jo elokuussa. Kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Syksylle on luvassa kolme vierailijaa.
Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat:
11.8. Näyttelyn valmistelua, julisteen valinta. Lopuksi pidetään salakampa ja sitten katsellaan satunnaisia kuvia 25.8. Anu Vihavainen: SKSL:n toimintaa, salakampa ja jotain pientä naposteltavaa 15.9. Kesän festarit ym. tapahtumat 29.9. Lähikuvaus 13.10. Kontrasti 27.10. Photoshop 10.11. Muutos miljöössä 24.11. Petteri Mussalo: FIAP:in näyttelyt, salakampa 8.12. Petri Nevalainen: metsäkuvat, salakampa
Jyväskylän kameraseuran perinteinen vuosinäyttely Kuvia hyvässä seurassa pidetään jo viidennen kerran, tällä kertaa Palokan kirjastossa 29.8. – 25.9.2022 – siitä tarkemmin myöhemmin.
Sain käsiini ilmeisesti markkinoiden laajimman shift-linssin.
Jyväskylän kaupunginkirkko
Teknisiä piirto ym. testejä en tehnyt. Niitä on netti pullollaan. Testasin lähinnä objektiivin käyttökelpoisuutta omiin tarpeisiin. Optinen laatu tuntuu kuitenkin käytännössä niin hyvältä, ettei se ainakaan ongelma ole. Objektiivi on täysin mekaaninen, eikä kamera saa siltä mitään tietoja. Mekaanisesti objektiivi on jämäkkää tekoa ja kaikki säädöt toimivat hienosti. Sääsuojausta ei tietääkseni ole, eikä ulkonevaa etulinssin pallopinta voi suojata suotimella. Linssinsuojus on jämäkkä ja napsahtaa ainakin uutena luotettavasti paikoilleen.
Tiiliseinä, Jyväskylän Kangas
Objektiivin suurin etu on valtava kuvakulma ja samalla se on sen heikkous – tai oikeammin vaativuus. Vaikka linjat saakin suoraan ahtaassakin paikassa siirron ansiosta, niin laaja kuvakulma venyttää joissain tilanteissa kohdetta häiritsevästi. Kyseessä ei siis ole objektiivin optinen virhe, vaan laajan kuvakulman vaikutus.
MOSURA-korttelin rakennus ja Anssi Pulkkisen sekä Taneli Rautiaisen taideteos Uoma.
Vaativaa on myös kameran säätäminen vaakasuoraan. Ainakaan Sony A7rII:n vatupassin tarkkuus ei riitä arkkitehtuurikuvaukseen. Lopullinen säätö pitää tehdä kuvassa olevista linjoista tarkistamalla kuvatessa ja vielä kertaalleen tietokoneella. Tuo ei kuitenkaan poista objektiivin siirron hyötyjä, sillä jälkikäteen tehtyinä vastaavat korjaukset rajaisivat kuva-alaa todella paljon.
DDR-talo, Kortepohjan ylioppilaskylä, Jyväskylä
Luonnossa kuvatessa kameran asentaminen on hieman suurpiirteisempää, koska mikään ei ole täysin suorassa. Toinen ongelma on se, että mittasuhteita on vielä vaikeampi arvioida. Kun kameraa kääntää ylöspäin, niin puut kaatuvat luoden samalla vaikutelman katseen suunnasta. Jos siirron ansiosta ei tarvitse kameraa kääntää, niin kohde voi näyttää paljon pienemmältä kuin onkaan, ellei ole jotain, mihin kokoa suhteuttaa.
Hitonhauta, Laukaa
Mielenkiintoisinta olisi kokeilla kameraa metsänpohjan sieniä kuvatessa, mutta siihen ei talvisissa olosuhteissa ollut mahdollisuutta. Niinpä kuvasin kisun lelun ja taustalla oleva kirjahylly sai olla puiden osassa.
Testirunkona oli peilitön Sony, joten valonmittauksen kanssa ei ollut ongelmia – histogrammi näyttää oikein ja automatiikka toimii. Jos tämän tai jonkun muun shift- tai tilt-shift-objektiivin kytkee moderniin peilikameraan, niin valonmittaus ei toimi enää siirtojen jälkeen oikein. Tarvittava korjaus riippuu siirron määrästä ja suunnasta. Käytännössä niillä valonmittaus kannattaa tehdä live-tilassa, jolloin valo mitataan kennolta ja mittaus mene oikein. Ellei se ole mahdollista, niin sitten kannattaa mittaus tehdä ennen siirtoja/kallistuksia.
Vuosikokous 3.2.2022 päätti pitää jäsenmaksun ennallaan, vuoden 2022 jäsenmaksu on 20€. Tilinhoitokulujen säästämiseksi ja asioiden hoidon helpottamiseksi yhdistyksen tilinä toimii toistaiseksi Markku Könkkölän hallinnoima, yhdistystä varten avattu S-pankin tili FI28 3939 0050 8951 35.
Maksun saaja: Markku Könkkölä Tili: FI28 3939 0050 8951 35 Viesti: Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu 2022 Maksu: 20€
Jyväskylän kameraseuran toiminta jatkuu koronan varjossa – jos mahdollista. Kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat
20.1.2022 Valo kuvia – ETÄNÄ – Jouluvalot ja ilotulitukset ovat takana, mutta luonnon valo lisääntyy 3.2.2022 Vuosikokous ja Lähiseudun luontokohde. – ETÄNÄ – Valitse, joku kohde, jonka haluat esitellä. 17.2.2022 Lightroom – ETÄNÄ – käydään läpi ohjelman perusosat ja toimintaperiaatteet 3.3.2022 Pakkanen – talven pakkaset ovat takana. Saitko niistä kuvia? 24.3.2022 Vetenalaiset vehkeet, Juha Hakulinen – miten kuvata pinnan alla 7.4.2022 Koskettava – kuva voi olla monella tavalla koskettava 21.4.2022 Kasvikuvaus – Markku Könkkölä kertoo kasvien kuvaamisesta 5.5.2022 Kevään heräilyä – muuttolinnut ja ensimmäiset hyönteiset sekä kasvit ovat jo kuvattavissa
Kokousten toteutuminen riippuu tietenkin AVI:n mahdollista rajoituksista ja tilaa hallinnoivien päätöksistä. Toivotaan, että voidaan kokoontua. Toistemme ja itsemme suojaamiseksi tehdään, mitä voidaan eli noudatetaan viranomaisten suosituksia hygieniasta, maskeista ja rokotuksista.
Kuinka tehdään kasvikuvaajasta lintukuvaaja – annetaan käyttöön kamera, jossa on markkinoiden paras AF.
Räkättirastaita oli valtavasti, kuten pihlajanmarjojakin.
Testipaketissa oli Canon EOS R5 -rungon lisäksi objektiiveja: Canon RF 100mm F2.8L Macro is Usm, Canon RF 70-200MM F/2.8L IS USM ja Canon RF 85mm F1.2L USM. Lisäksi oli Canon EF-RF -sovite, jolla saatoin kytkeä aiemmat objektiivit runkoon.
Lehmuksen siemen.
Canon RF 100mm F2.8L tarkentuu suurempaan suurennussuhteeseen, kuin aiemmat. Lisäksi siinä on lähinnä muotokuvaukseen sopiva linsistön siirto teräsyysalueen hallitsemiseksi. Piirroltaan objektiivi on erinomainen, mutta SA-ominaisuus ei toiminut lähikuvissa niin kuin olin toivonut. Tosin selvisi, että objektiivi oli esisarjaa, joten ehkäpä myynnissä olevat ovat parempia. Pitää testata uudestaan.
Mustarastas oli ikäänkuin oppinut koskikaralta ruokapaikan.
Canon RF 70-200MM F/2.8L IS USM:n ero vastaavaan EF-objektiiviin on ennen kaikkea kuljetuspituudesssa. Tätä ei tarvitse laittaa reppuun pituussuunnassa, mikä säästää tilaa yhden objektiivin verran. Myös lähin tarkennusetäisyys on parantunut. Suttuisella kelillä kuvanlaatu näytti olevan ihan ok, mutta vastavaloa ei ollut tarjolla. Hinta ja paino kuitenkin puoltavat vastaavan 4-valovoimaisen harkintaa. Kumpaakaan ei valitettavasti voi käyttää telejatkeen kanssa, kuten vastaavia EF-sarjalaisia.
Koskikara
Canon RF 85mm F1.2L USM on hieno lasi, mutta kun katsoo hintaa ja tuntee kädessä painon, niin päätös on aika helppo: reppuun lasi ei päädy.
Käpytikka
Eniten käytin kameraa Canon EF 300 mm f/2.8 L IS II USM -objektiivin kanssa ja sovitteen lisäksi välissä oli usein Canon Extender EF 2x III. Näin siksi, että halusin testailla nimenomaan tarkennusta: sen nopeutta ja sitä, kuinka hyvin se löytää oikean tarkennuskohdan nopeissa tilanteissa. Tään jutun kuvat lukuunottamatta lehmuksen siementä ja lentokalaa on otettu tällä yhdistelmällä.
Sinitiainen
Kuulemistani kehuista huolimatta yllätyin tarkennukseen positiivisesti. Kamera tunnistaa kohteen jopa oksiston seasta tai pienenä taivaalta yllättävän hyvin. Suurempi hyöty on siitä, että kohde voi olla kuva-alalla missä kohtaa tahansa, joten nopeissakin tilanteissa ennättää myös sommitella vapaammin. Kun pikselimäärä riittää runsaaseenkin rajaukseen, niin siihen yhdistettynä etu on huima.
Käpytikka
Kun onnistusmisprosentti on hyvä, niin parissa viikonlopussa ennättää aika paljon, vaikka päivä oli lyhimmillään – eikä tässä vielä kaikki.
Talitiainen, vaiko sittenkin lentokala
Tarkennus tunnistaa pienenkin linnun taivaalta – vai onko se sittenkin joku kala.
Lopuksi vielä kuva käytetyimmästä yhdistelmästä ja oikein asennetusta sidekick:stä. Taaksepäin kallistus mahdollistaa korkealla lentävien kohteiden kuvaamisen paljon paremmin kuin yleisesti käytetyt kiikut. Sidekick toki tarvitsee alleen tukevan kuulapään, mutta sekin on vain hyvä asia, koska silloin samaa jalustaa voi käyttää helposti kaikkeen kuvaamiseen.
Jyväskylän kameraseuran toiminta jatkuu koronan varjossa – jos mahdollista. Kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat
20.1.2022 Valo kuvia – ETÄNÄ – Jouluvalot ja ilotulitukset ovat takana, mutta luonnon valo lisääntyy 3.2.2022 Vuosikokous ja Lähiseudun luontokohde. Valitse, joku kohde, jonka haluat esitellä. 17.2.2022 Lightroom – käydään läpi ohjelman perusosat ja toimintaperiaatteet 3.3.2022 Pakkanen – talven pakkaset ovat takana. Saitko niistä kuvia? 24.3.2022 Vetenalaiset vehkeet, Juha Hakulinen – miten kuvata pinnan alla 7.4.2022 Koskettava – kuva voi olla monella tavalla koskettava 21.4.2022 Kasvikuvaus – Markku Könkkölä kertoo kasvien kuvaamisesta 5.5.2022 Kevään heräilyä – muuttolinnut ja ensimmäiset hyönteiset sekä kasvit ovat jo kuvattavissa
Kokousten toteutuminen riippuu tietenkin AVI:n mahdollista rajoituksista ja tilaa hallinnoivien päätöksistä. Toivotaan, että voidaan kokoontua. Toistemme ja itsemme suojaamiseksi tehdään, mitä voidaan eli noudatetaan viranomaisten suosituksia hygieniasta, maskeista ja rokotuksista.
Mielikuva 