Sinkkuelämää, lastenkasvatusta ja huilailua

Olen tänä keväänä seurannut yhtä mustarastaan pesää aika paljon – sattuu olemaan maassa ja sopivan lähellä. Kun löysin sen, haudonta oli jo käynnissä. Koskaan en ole nähnyt naaraasta, mutta oletettavasti se on pesällä muutaman kerran käynyt, koska munia ja nyt jo poikasia pesässä on.

Hautomisesta ja nyt ruokinnasta on näyttänyt huolehtivan koiras yksin, mutta vastuusta huolimatta se vaikuttaa aika rennolta kaverilta: tuotuaan ruokaa ja syötyään vaipat se pyrähtää puuhun viheltelemään noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten viitisen minuuttia etsii matoja. Uusi ruokasatsi ja sitten taas viheltelyä. Rennosta vaikutelmasta huolimatta vartin väli ruoka-annoksissa tuntuu aika säännölliseltä. Ruokinta näyttäisi päättyvän illalla vähän 19 jälkeen ja sitten onkin aikaa vihellellä enemmän.

Olisiko yksinäinen koiras tavallista innokkaampi viheltelemään seuran toivossa vai onko noin rento ruokinta tavallistakin. Voi vain arvailla, mikä on ollut naaraan kohtalo vai onko sitten lähtenyt upeamman huilun perään.

Mutta mitähän noistakin lapsista tulee – kasvavat kuitenkin. Kaulat nousevat jo pesässä korkealle.

Kategoria(t): linnut Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s