Keltainen tikankontti

Cypripedium calceolus v. viridiflorum, norjaksi Gul marisko

Tarina sattumien summasta: kuinka Suomesta tuli tietoon uusi kämmekkämuoto

Juttelin valokuvaajaystäväni Heikin kanssa puhelimessa 1994 ja juttu kiertyi TV:stä tulleeseen dokumenttiin, Orkideoja napapiirillä. Se kertoi Pohjois-Norjassa olevasta alueesta, jossa on poikkeuksellisen hieno kämmekkälajisto. En ollut nähnyt ohjelmaa, mutta Heikillä oli se videolla. Hän lähetti videon minulle ja katselin sen muutamaan kertaan. Monien lajien joukossa oli myös tikankontin keltainen muoto, viridiflorum, sen ainoalla kasvupaikallaan.

Pyysin toista ystävääni, nykyistä ruotsin kielen professoria, kirjoittamaan puolestani mahdollisimman kohteliaan kirjeen Norjan orkideayhdistyksen puheenjohtajalle. Kirjeessä kysyin kasvin ja muutaman muun lajin kasvupaikkoja. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Kesä 1995 ja arvioimani kukinta-aika koitti. Päätin lähteä matkaan ilman sen tarkempia nuotteja.

Etsin ohjelmassa esitellyltä alueelta sopivaa luonnonsuojelualuetta, josta aloittaisin etsinnän. En kuitenkaan löytänyt ja kyselinkin useammasta paikasta. Lopulta minut neuvottiin paikalliseen postiin ja sieltä edelleen kasvihuoneelle. Minua huvitti kysyä orkideaa kasvihuoneelta ja mahdollinen lopputulos. Menin kuitenkin – nainen muistutti jotain tuttua, mutta en keksinyt, ketä. Kyselin häneltä kasvista, mutta hän sanoi, ettei kasvupaikkoja kerrota. Kertoilin lisää itsestäni, mutta hän kieltäytyi kertomasta. Lopulta hän kysyi nimeni. Miten olinkin innoissani unohtanut esitellä itseni, en kai pitänyt sitä oleellisena ulkomailla. Hän kysyi, onko minulla kiire. Sanoin olevani muutaman päivän seudulla kasvia etsien. Hän lupasi heti töiden jälkeen lähteä näyttämään minulle kasvin kasvupaikan.

Olin aivan ymmälläni, kuinka esittely saattoi muuttaa kaiken. Suomessa minut tunnettiin kasvikuvista, mutta täällä. Odotellessani lähdin katselemaan seutua, pysäköin auton ja lähdin maastoon. Mitään en kuitenkaan löytänyt ja palasin kasvihuoneelle. Nainen odotteli reppu selässä valmiina ja lähdimme. Pysäköimme auton samaan paikkaan, jossa olin juuri käynyt, ja kävelimme samaan suuntaan. Olin kuitenkin kääntynyt takaisin autolle sata metriä liian aikaisin. Kuvailin kasvia ja juttelimme kasveista. Hän pyysi minua varmistamaan pari lähellä kasvavaa kämmekkää, olivatko niitä lajeja, joiksi niitä oletettiin – olivat. Vaihdoimme yhteystiedot ja lupasin lähettää Åsalle kuvia.

Paluumatkalla Abiskon kautta oli tarkoitus etsiä sieltä pikkulehdokkia. Aiemmasta oppineena menin suoraan opastuskeskukseen ja esittelin itseni. Esittely ei kuitenkaan tällä kertaa auttanut, eikä minulle kerrottu kasvin paikkaa, vaikka opas sanoi tietävänsä. Juttelimme hetken ilman tulosta. Lopulta tökkäsin sormeni seinällä olevaan karttaan ja sanoin, että yhdessä sata vuotta vanhassa tieteellisessä julkaisussa sanotaan, että sitä kasvaa täällä. Opas nielaisi ja sanoi, että on sitä siinä edelleen. Tuolta löydät arnikin, tuossa kasvaa muuten kiirunankello, tuossa pohjanailakki jne. vaikken niitä ollut kysellyt.

Palattuani töihin postihyllyssä odotti faksi, joka oli lähetetty Norjan ympäristöministeriöstä. Orkideayhdistyksen puheenjohtaja oli ottanut yhteyttä ympäristöministeriöön ja he ystävällisesti kertoivat minulle kysymieni kasvien kasvupaikkoja. Tikankonttimuodon löytämiseksi he kehottivat minua menemään puutarhalle, jossa tapaisin Åsaan, joka neuvoisi minulle paikan. Lopulta minulle selvisi, miksi olin tunnetumpi Norjassa kuin Ruotsissa. Katselin videon uudestaan ja kas, Åsahan se siellä tutusti esitteli kasvia.

Kului muutamia vuosia ja ystäväni Timo näytti kuvia. Kuvia oli paljon, mm. tikankontteja. Yksi niistä oli kuitenkin poikkeava. Havahduin, ota takaisin edellinen kuva. Mistä olet tuon kuvannut? Kuusamosta 2001. Eihän noita ole Suomessa!

Seuraavana kesänä 2002 lähdin Timon kanssa etsimään kasvia ja mukaan otimme myös paikallisen kasvitutkijan. Pienen etsinnän jälkeen löytyi suon laidalta Suomen ensimmäinen keltainen tikankontti.

Vuonna 2006 Metsähallituksen julkaiseman tutkimuksen mukaan keltaista tikankonttia on löytynyt lisäksi kolmelta uudelta kasvupaikalta. Suomen Luonto uutisoi 2010 kasvin löytyneen myös Virosta.

Mainokset
Kategoria(t): kasvikuvaus, kämmekät, uhanalaiset Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s