Kuvankäsittelyn lyhyt oppimäärä

Tämä minimiresepti on kirjoitettu Photoshoppia käyttäville, mutta monilta osin samat vinkit toimivat muillekin.

Koeta välttää kuvankäsittelyä

Kuvankäsittely on työlästä ja ainakin itse mieluummin kuvaan kuin istun näyttöä tuijottaen. Huolellinen kuvaaminen on paljon vaivattomampaa ja johtaa parempaan lopputulokseen kuin kuvan parsiminen jälkikäteen.

Pidä kenno puhtaana

Nykyiset itsensäpuhdistavat kennot ovat erinomaisia, mutta ihan kaikkeen nekään eivät pysty. Kuivan pölyn ne poistavat kohtuudella ja kostealla ilmalla pölyä ei juuri olekaan. Pahinta, mitä voit tehdä, on avata kylmä kamera lämpöisessä ja pölyisessä paikassa. Silloin pöly kiinnittyy kennolle tiivistyvän kosteuden mukana niin tiukkaan, ettei se ravistamalla lähde. Samoin käy jos kuvaat objektiivilla, jonka ulkoinen mitta muuttuu. Sellainen objektiivi toimii pumpun tavoin ja siirtää ilmassa olevaa pölyä kameran sisään.

Käytä RAW-formaattia

RAW-formaatin sisältämä informaatio on moninkertainen jpg-tiedostoihin verrattuna. Digijärkkäreissä kennot ovat nykyisin yleensä 14-bittisiä ja jpg-tiedostot ovat 8-bittsiä: ero on siis 64-kertainen. Tämän vuoksi kuva kannattaa säätää ennen kuin muuttaa sen 8-bittiseksi.

Joka kerta kun jpg-tiedosto tallennetaan, se pakataan: pakkauksen määrästä ja pakkauskertojen määrästä riippuen neliömäinen perusrakenne voi tulla näkyviin – vielä herkemmin näkyviin tulee ääriviivojen mureneminen. Hyvinkin tehtynä jpg-tiedostosta tehty iso kuva näyttää helposti vähän samalta kuin TV-kuva katsottuna liian läheltä ts. kuvan yksityiskohdat katoavat ja tilalle tulee jotain inhottavan näköistä pintaa.

Valota kuva oikein

Tarkista kuvatessa histogrammi, se ei koskaan saisi nousta kummaltakaan reunalta ylös. Aina tämä ei ole mahdollista, esimerkiksi yökuvissa. Jos nousee, niin siitä näkee kuinka monessa pikselissä ei ole mitään informaatiota. Jos histogrammi on kapea, niin valota reilusti – kuten nega-aikana – niin saat enemmän sävyjä kuvaan. Kuvan valoisuus säädetään silloin oikeaksi RAW-tiedostoa avattaessa.

Säädä kuva avatessasi RAW-tiedosto

Avauksen yhteydessä säädetään valkotasapaino (Canonin AWB – automaattinen valkotasapainon säätö toimii luontokuville yleensä riittävän hyvin) ja valotuksesta kertova histogrammi (yleensä koko alueen kattavaksi, mutta reunoilta hieman auki). Jos kuvaa tarvitsee suurentaa, niin sekin kannattaa tehdä avauksen yhteydessä, koska tässä vaiheessa on kaikki kameran tallentama informaatio vielä käytettävissä.

Photoshop

Jos kaikki edellä oleva on tehty hyvin, niin juuri muuta ei tarvitse tehdäkään. Missään tapauksessa ei saa koskea Brihtness/Contrast –säätimeen, sillä se turmelee kuvan. Esimerkiksi kuvan vaalentaminen tällä poistaa kuvasta mustaa ja tilalle tulee harmaa. (Photoshopin versio 11 näyttäisi toimivan jo paremmin, milloin lie muuttunut – en silti suosittele sitä.) Kontrastin säätely onnistuu parhaiten Curves-säätimellä S:n muotoisella käyrällä. Sillä voi hoidella myös valoisuutta, mutta se onnistuu helpommin Levels-säätimellä. Hyvä on myös Shadows/Highlights: sillä voi tehdä kaiken kerralla.

Roskien poisto yleensä Healign Brush Tooliilla, mutta reunoilla perinteinen leimasin on usein parempi. Lopuksi kuvan File Infoon tarvittavat tiedot ja kuva talteen TIFF-muodossa. Tämä on yleensä se versio kuvasta, joka lähetetään painoon tai kuva-arkistoon.

JPG-kuvat

Jos käytät kuvaa itse, niin seuraavaksi rajaus, oikean koon määritys ja muuttaminen 8-bittiseksi. Sen jälkeen terävöinti. Ei kuitenkaan liikaa, sillä liika terävöinti näyttää tosi pahalta, paljon pahemmalta kuin liian vähäinen.

Jos jostain syystä lähetät jpg-kuvan toiselle käyttöä varten, niin rajaus ja terävöinti ei ole suotavaa, koska terävöidyn kuvan käsittely ei johda hyvään tulokseen, etkä kuitenkaan tiedä, missä koossa kuvaa tullan käyttämään. Jos kuva on todella pehmeä, niin terävöinti korkeintaan hyvin maltillisesti.

Mainokset
Kategoria(t): kuvankäsittely, tietokoneet, valokuvaus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kuvankäsittelyn lyhyt oppimäärä

  1. Tuomo B sanoo:

    Tässä on hyviä perusohjeita, mutta kannattaa alleviivata, että ne sopivat parhaiten rauhallisiin kuvaustilanteisiin, kuten maisemakuvaukseen. Eläinkuvauksessa esimerkiksi histogrammin vilkuiluun on vain harvoin aikaa.

    Lightroomissa Brightness/Contrast-säädöstä on paljon enemmän hyötyä ja iloa kuin Photoshopissa, jossa sitä ei kannatakaan käyttää.

  2. konkkola sanoo:

    Sen verran olen minäkin eläimiä kuvannut, että minusta tuntuu, että silloin on paljon enemmän rauhallista aikaa kuin maisemia tai kasveja kuvatessa – siis sitä aikaa kun ei mitään tapahdu ja vain odottaa 🙂 . Silloin on hyvää aikaa ottaa testikuvia ja laittaa säädöt kohdalleen – sekä miettiä myös sommittelua.

    Maisemia kuvaava taasen odottaa usein sisällä ja sitten kun on tilanne päällä, niin pitäisi ennättää jokaiselle valmiiksi mietitylle jalustanpaikalle, ennen kuin valo tai tilanne jotenkin muuten muuttuu. Maisemakuvaus on mitä suurimmassa määrin tilannekuvausta, ne parhaat kuvat syntyvät usein ainutlaatuisista tilanteista. Toki sen histogrammin ennättää yleensä katsoa.

  3. Tuomo B sanoo:

    Asia voi olla juuri näin kuin sanot. 🙂 Itselläni on aika vähän maisemakuvauskokemusta. Mutta eläinkuvauksesta sen verran, että suurin haaste siinä on valon ja taustojen vaihtelu. Eläimet liikkuvat usein paljonkin kuvaussektorilla, joten testikuvista on valitettavasti vain toisinaan apua valotuksen haarukoinnissa. Itse kuvaan paljon esimerkiksi kaakkureita, jotka ovat siitä hankalia, että auringonvalossa illallakin niiden toinen kylki loistaa tosi kirkkaana, mutta vesi ja rannan heinät taustalla ovat tummia. Kun lintu vaihtaa asentoa, kylki jää pimentoon ja taas pitää ruuvata valotusta.

  4. konkkola sanoo:

    Noinhan se toisinaan on. Kun tipu, aurinko, pilvi tai vaikka varjostavan puun oksa vähän heilahtaa, niin valotusta pitäisi korjata – joskus paljonkin. Joskus muuttuvissa tilanteissa manuaalivalotus saattaa toimia jopa automaattia paremmin: lähinnä silloin kun kohde on vakiovalossa, mutta liikkuu vaihtelevan taustan edessä. Sitten vielä ne yllättävät tilanteet, joissa vaihtoehtona on vain heittää kuva niillä asetuksilla, mitä on – tai jättää kuva ottamatta.

    Pitihän sitä kuitenkin vähän kärjistää. Joskus tuntuu, että monet näkevät vain ne oman erikoisalansa haasteet ja kuvittelevat että kaikki muu on niin helppoa. Totuus kuitenkin on, että alalla kuin alalla haasteita riittää, jos haluaa saada hyvää jälkeä tässä kuvien jo kyllästämässä maailmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s