Olin kuvaamassa Leivonmäen kansallispuistossa Joutsniemessä viime lauantaina. Huomasin kaukana takanani tulevan pari ihmistä ja ajattelin heidän menevän toisaalle, nuotiopaikalle. Jatkoin kuvaamista. Mies harppoikin melkoista vauhtia ja kurkisti yllättäen olkani yli ja sanoi: ”Ai Canonilla, se on ihan p…a kamera!”. Vilkaisin miestä, jota en muistanut ennen nähneeni, ja vastasin kuvaamista jatkaessani: ”Maailmaan mahtuu mielipiteitä.” Hän: ”Sillä otetut kuvat on ihan keltaisia.” Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin: ”Olipa muuten persoonallinen keskustelunavaus. Saako kysyä, kuinka paljon ja millä itse kuvaat.” Harppoessaan ympäriinsä ja näpsiessään kuvia kouraanmahtuvalla kameralla, hän vastasi jotain, josta kuulin vain Leica. Vastasin ”On Leica minullekin tuttu, kuten Hasseli ja”. ”Kiinnitäpä huomiota siihen keltaiseen!” hän sanoi minut keskeyttäen ja käveli suoraan kuva-alalleni.
Kyllähän tiellä kohtaa monenlaisia toilailijoita, mutta harvemmin metsässä. Lähdinkin sitten toisaalle, koska minua jo odoteltiin. Maassa oli ensilumi, mutta keltaista oli maisemassa enää harmittavan vähän.
Paluuviite: Kohtaamisia | Mielikuva