Kuinka ottaa kaupaksi menevä kuva

Tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Joskus 80-luvun puolivälissä kyllästyin salaman heittämiin varjoihin ja päätin hankkia Cokinin salaman, jossa oli kolme välähdyspäätä. Salaman välähdyspäät saattoi irrottaa voimaosasta ja kiinnittää Cokinin pitimeen objektiivin eteen. Siitä siis sai tavanomaisen, kohtuulisen tehokkaan salaman lisäksi myös lähikuvaussalaman.

Ostin salaman keväällä ja silloin ensimmäinen mieleen tuleva testiaineisto lähikuviin olivat pajunkissat. Hain muutaman oksan sisälle vaasiin, otin kuivia ja laitoin arvot ylös. Nuo testidiat unohtuivat sen jälkeen pussiin vuosikausiksi.

Käytäntö kuitenkin osoitti, että salamalla sai yhden varjon sijasta kolme varjoa. Kovin montaa vuotta sitä en edes käyttänyt, koska se särkyi kerran hääkuvauksen tungoksessa.

Joskus vuosituhannen vaihteessa kehystelin dioja kuvatoimistoon lähetettäväksi ja katse osui jo hieman pölyä keränneeseen pinoon valopöydän vieressä. Sitä siivotessani löysin nuo jo rippikouluikään ehtineet pajunkissakuvat ja kehystin niistä kurillani yhden, jossa oli synkeän musta tausta, ja laitoin muiden kuvien mukana kuvatoimistoon. Seuraavan raportin mukaan kuva oli julkaistu Kirkko ja kaupunki -lehdessä.

Mitä tästä opimme, emme mitään. Toki yleensä hyvän kuvan tunnistaa jo sitä ottaessaan, mutta joskus miltei mikä kuva tahansa menee kaupaksi, jos sille vain sattuu sopiva paikka. Itseasiassa on paljon vaikeampaa myydä yksi erinomainen kuva kuin viisi hyvää kuvaa kymmenestä.

Mainokset
Kategoria(t): valokuvaus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s