Mihin tarvitaan monenlaisia makroja?

Canonilla on mallistossaan kolme erilaista makroa täyskennokameroille ja yksi vain pienikennoisille kameroille. Lisäksi tosi lähikuvaajille on oma erikoislasinsa. Minulla on ollut vastaava kolmen objektiivin setti käytössä jo käsitarkenteisen FDn-sarjan ajoilta.

Canon FDn 50mm/3.5 Macro
Canon EF 50mm/2.5 Macro

Lähikuvauksessa ratkaisevaa on objektiivin kuvakulma, 50 millisten kuvakulma on täysikennoisella 40° pitkän sivun suuntaan. Hinta-laatu suhteeltaan nämä ovat hyviä perusmakroja. Rakenne on perinteisen yksinkertainen. Objektiivit tarkentuvat vain 1:2 ilman lisälaitteita ja tarkennus perustuu loitontamiseen. Jos haluaa suurempia suurennoksia, niin tarvitsee loittorenkaita. Tätä automaattitarkenteista makroa varten on tehty myös Life-Size Converter EF, jolla pääsee 1:1 kokoon. Siitä ei ole kokemuksia, mutta koska siinä on linssejä, niin se muuttanee myös polttoväliä.

Huonona puolena tässä af-optiikassa on suriseva tarkennusmoottori. Runsaasti muuttuva ulkomitta myös imee pölyä kennolle, eikä objektiivi mekaanisestikaan ole kovin vakuuttavan tuntuinen. Mutta onhan tuo käyttöä kestänyt ja toisaalta se on niin edullinen, ettei siinä paljoa rahaakaan kiinni ole. Olen kylläkin odotellut, milloin tämä optiikka on päivitysvuorossa.

Canon FDn 100mm/4 Macro
Canon EF 100mm/2.8 Macro
Canon EF 100mm/2.8 usm Macro
Canon EF 100mm/2.8L IS usm Macro
Canon EF-S 60mm f/2.8 Macro USM

Satamillisten kuvakulma on 20°, pikkukennoisille tehty 60 millinen on samassa luokassa. Tämä on makrojen käyttökelpoisin luokka ja mukana silloin kun pitää pärjätä yhdellä. 50-millisiin verrattuna työskentelyetäisyys on pidempi ja pienempi kuvakulma mahdollistaa paremman taustanhallinnan. Vaikka jalustalta kannattaa kuvata kaikki, mikä vain on mahdollista, niin tätä vielä voi käyttää käsivaraltakin toisin kuin pidempiä makroja.

Pikkukennoisille tarkoitetusta minulla ei ole kokemuksia, mutta muut ovat tuttuja. Käsitarkenteinen tarkentui 1:2 ja tarkennuksessa polttoväli pysyi samana. Ensimmäinen automaattitarkenteinen versio oli hidas, äänekäs, mekaanisesti aika heikon oloinen ja muutenkin hyvin erinäköinen – itse asiassa kävi mielessä olisiko se ollut edes Canonin omaa tuotantoa. Kelluvien linssien ansiosta se tarkentui 1:1 ja samalla polttoväli muuttui tarkennettaessa, kuten kaikissa uudemmissakin makroissa vaikka objektiivin mitta tarkennettaessa kasvoikin. Toinen af-versio olikin jo Canonin tuntuinen ja tarkennusmoottori muuttui äänettömäksi, eikä ulkomitta muuttunut tarkennettaessa. On tärkeää, ettei objektiivi pumppaa pölyä kameran sisään, koska makrokuvissa jokainen pölyhiukkanen näkyy. Nykyisessä kolmannessa af-versiossa on myös vakaaja, jonka hyöty lähikuvissa ei kovin suuri ole, mutta toki joskus. Optisesti objektiivi on erinomainen: piirron lisäksi kontrasti on hieno ja myös bokeh.

Canon FDn 200mm/4 Macro
Canon EF 180mm/3.5 L Macro Ultrasonic

Pitkä makro alkaa olla jo erikoislasi arkojen hyönteisten kuvaamiseen ja ongelmallisten taustojen hallintaan. 200-millisen kuvakulma on 10°, tosin tarkennettaessa kummankin polttoväli lyhenee. Käsivaralta käyttö alkaa olla marginaalista. Molemmat ovat mekaanisesti erinomaisia ja optisesti myös, mutta eivät yllä tuon uusimman 100-millisen tasolle.

Canon MP-E 65mm/2.8 1-5x Macro

Erikoislasi poikkeuksellisen kärsivällisille kuvaajille tosi makroiluun. Ostin objektiivin alkuvuodesta, joten kokemuksia tästä ja omasta kärsivällisyydestä myöhemmin.

Kategoria(t): kalusto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s