RAW vai JPG

JPG:in etuna RAW:iin verrattuna on pienempi tiedostokoko ja kameran puskurimuistin parempi riittävyys. Siinäpä ne edut sitten olivatkin. Muisti on nykyään halpaa, joten se etu on merkityksetön. Jossain tilanteessa puskurimuistin loppuminen voi olla ongelma, mutta oikean kuvanottohetken ajoittaminen on osa kuvaajan ammattitaitoa. Paljon useammin valaistus tai tausta muuttuu kesken kuvauksen ja RAW-tiedoston säätövara on tarpeen.

Studiossa valot ovat täysin hallittavissa, mutta muualla kuvatessa RAW:in edut sen sijaan ovat kiistattomat: RAW-tiedostosta saa kuvan, jonka bittisyvyys on 14 kun JPG-tiedostossa bittisyvyys on vain 8. Tämä tuo mukanaan valtavan säätövaran valotuksen, värilämpötilan ja värien säätelyyn. Eikä kyse ole vain kuvauksen aikana tapahtuneiden virheiden korjaus, vaan toisinaan kuvassa on valtavan suuri ero vaalean ja tumman pään valoisuuden välillä. JPG:iä kuvaava joutuu turvautumaan moneen kuvaan ja HDR-tekniikkaan jo silloin kun RAWia kuvaava pärjää yhdellä ruudulla. Jos JPG-kuvan voi käyttää säätämättömänä, niin homma toimii vielä kohtuullisesti, mutta säätämään en terävöitettyä JPG-kuvaa ryhtyisi. Nopeimmin säätämisen aiheuttavat ongelmat näkyvät liukuvasävyisissä väripinnoissa.

JPG-kuva on pakattu, RAW-tiedosto ei. Mitä enemmän pakataan tai useammin tiedosto tallennetaan samalla pakaten, niin sitä selvemmin pakkauksen jälki näkyy lopullisessa kuvassa.

Erot eivät välttämättä näy kuvatauluissa normaalilta katseluetäisyydeltä, mutta lähempää helposti. Olin mukana taannoin pystyttämässä Vuoden luontokuva -näyttelyä ja pyyhin kaikki taulut. Joukosta erottui ainakin yksi ”vesivärityö”. Kysyin, onko kuva otettu JPG:ille – oli. Näyttelyn kaikki kuvat oli tehty samassa paikassa originaaleista, joten ero ei johtunut vedostajasta. Jos itse ei eroa näe, niin ei kannata kuvitella, ettei sitä kukaan muukaan näe.

RAW:in käyttö tuo edun myös varmuuskopiointiin. Koska RAW-tiedostoa ei koskaan muuteta, niin Lightroomia käyttävän riittää kopioida noihin tiedostoihin liittyvät xmp-tiedostot. JPG-kuvaaja joutuu varmuuskopioimaan kuvatiedostot, jos LR:ssa tekee pienenkin muutoksen säätöihin tai esim. hakusanoihin.

Kategoria(t): kuvankäsittely, valokuvaus, varmuuskopiointi Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: RAW vai JPG

  1. Iiro sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Muutatko itse kuvat DNG-formaattiin,vai pidätkö käytätkö kameran omia RAW:ja? Luulen että dng säilyy pidempään kuin jokaisen kameravalmistajan omat RAW:t, siis säilymisellä tarkoitan uusien ohjelmien kykyä lukea vanhoja tiedostoja.

  2. Olavi Pohjonen sanoo:

    Moi
    Jos sattumoisin tällä palstalla on lukijoita haluaisin oikaista muutaman seikan:

    RAW- tiedosto on kennolta, sen JOKAISELTA YKSITTÄISELTÄ PIKSELILTÄ luettu chrominanssi ja luminanssi arvo.Tällä RAW-arvolla itsessään ei ole MITÄÄN BITTISYVYYTTÄ.
    RAW oli alunperin PUHDAS; OHJELMALLISESTI KÄSITTELEMÄTÖN kennoltalukuarvo

    JPG on ohjelmallisesti datariisuttu RGB-värin ja valoisuuden yksittäinen kompromissiarvo (kennodatan R-väri, G-väri ja B-väri ja valoisuus yhdistetään yhdeksi kuvan koostamisessa käytettäväksi arvoksi), mitä lisähajoitetaan pakkauskertoimella muuttaen

    Tilanne on osin muuttunut uusien MONIKANAVAISTEN ( 12 kanavaa = 4 x RGB purku yhtäaikaa.( ensimmäisissä digeissä 1 kanava eli 1 x RGB)

    Monissa kameroissa kennon yhteyteen sijoitetut kuvanparannuspiirit eri tekniikoineen ovat hämärtäneet RAW – kuvan ”koskemattomuutta ja puhtautta”.

    Monikanavaratkaisulla yksittäisten värien signaaleja voidaan kutakin käsitellä erikseen, esim vahvistaa, ennenkuin ne saavuttavat ana / digi ja värimuuntimet.

    Bittisyvyyden ratkaisee kennolta lähtevän analogisen signaalin muunto digitaaliseksi eli ana / digi – muunnin ja värimalli, jolla lopullinen kuva rakennetaan. Esim 4 x 16 bittiä = RGB + harmaa-arvot erillisinä.
    Kuvanmuodostus ei välttämättä ole sidottu 3väri RGB rakenteeseen.

    TIFF kuvantallennusmuotokin voi olla 3 x 16 bittiä – hyvä silloin kun tehdään isoja kuvia (vähäisempi interpolointitarve) raskas silloin jos tallennetaan kovalevylle tai muualle.

    Kokonaisuus on enemmän kuin yksityiskohtiensa summa ja tältä alalta riittäisi enemmänkin kerrottavaa rakenneratkaisuista, nykykäytännöstä, merkkikohtaisista eroista ja tulevaisuuden suuntaviivoista

  3. Jore Puusa sanoo:

    Jos kuvan sisältö on voimakkaan visuaalinen on aivan sama –erityisesti netissä– oli kuva kuvattu mihin tahansa formaattiin. raju ja voimaks sisältö ja visuaalisuus on tiettävästi se jota valokuvaajat tavoittelevat, ei se miten kuvan joku osa toimii laboratorio-olosuhteissa.

  4. Olavi Pohjonen sanoo:

    Moi Jore

    Digitaalikamarahan on Laboratorio, mikä kehittää kuvan ohjaamallasi ja haluamallasi tavalla pieneksi nettikuvaksi tai metrisuurennokseksi seinälle.

    Sinä päätät visuaalisuuden lisäksi mitä hanikoita käytät, miten säädät ja pistät tekniikan palvelemaan parhaiten kutakin kuvaustilannetta.

    Terv OP

  5. konkkola sanoo:

    Kuvatiedostojen luettavuuden varmistelu on keskeinen osa varmuuskopiointia. Itse säilytän originaalit eli RAW-tiedostot kahtena kappaleena – tai oikeastaan viitenä, kun laskee LR:n tietokannan varmuuskopioineen. Kuulostaa ehkä vainoharhaiselta, mutta kovalevyille tulee aina joskus aika täyteen käyttää niitä tai ei.

    DNG on vain yhden ohjelmistovalmistajan formaatti, ei sillä välttämättä ole sen pidempi elinkaari kuin RAW-formaateilla. Kuvien tiedotkin kirjoitetaan itse DNG-tiedostoon, joten tietokannan varmuuskopiointi kävisi silloin hitaammaksi. Seuraan kehitystä ja oletan, että tarvittaessa siirtyisin suoraan TIFF:iin, koska se on varmemmin tuettu. Tiedostokokoja en ole vertaillut, mutta tässä halpenevan muistin maailmassa sillä ei ole merkitystä.

    Olen joskus aiemminkin törmännyt väitteeseen, ettei RAW-tiedostolla olisi bittisyvyyttä, mutta tokihan sillä on. Kaikki tieto tietokoneissa ja niiden muistivälineissä on bittimuodossa, niin myös RAW-tiedostoissa kameroiden muistikorteilla. Myös kameravalmistajat ilmoittavat RAW-tiedostojen bittisyvyydet.

    Foveonin kennot ovat asia erikseen, mutta näissä yleisemmin käytetyissä kennon jokaisesta pikselistä luetaan RGB-suodatetun valon intensiteetti. Signaalia saatetaan vahvistaa jo kennolla (CMOS). Sen jälkeen signaali muutetaan digitaaliseen muotoon, poistetaan ehkä kohinaa ja pakataan RAW-tiedostoksi. Mitään puhdasta kennon dataa RAW-tiedosto ei todellakaan ole.

    Jos kuvalla ei ole mielenkiintoista, tärkeää, visuaalista… tai mitään merkittävää sisältöä, niin teknisesti loistokkaalla kuvalla ei ole tietenkään kuin testikuvan arvo. Mutta toisaalta jos kuvasta saa paremman vain valitsemalla kameraan sopivat asetukset, niin miksipä sitä ei tekisi. Monet päivittävät kameransakin aina uusimpaan malliin heti uuden tullessa markkinoille. Paljon suuremman hyödyn saa kuvaamalla RAW:ia JPG:n sijasta – ja halvalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s