Varmaankin yleisin minulle esitetty kuvaamiseen liittyvä kysymys eri muodoissaan on, mikä makro kannattaa hankkia.
Kaikilla polttoväleillä on toki oma käyttöalueensa ja ne tuovat kuvaan erilaisen ilmeen. Selvä suosikkini yhdeksi objektiiviksi on 100-millinen makro.
Verrattuna 50 millisiin ”normaalimakroihin” 100-millisen kuvakulma on kapeampi ja siitä seuraa monia etuja, joista tärkeimmäksi nostaisin taustan hallinnan. Kapea kuvakulma on helpompi suunnata sopivan sävyiseen sumeaan taustaan kuin esim. 50-millisen, jolla tulee helposti taustalta mukaan taivasta, maankamaraa ja vaikka mitä muuta. Matalan kuvakulman käyttökin on helpompaa kuvausetäisyyden kasvaessa. Terävyysalue on lyhyt kaikilla täyskennoisilla lähelle tarkennettuna, eri polttovälien ero on lähes merkityksetön.
200-millisen kuvakulma on vielä kapeampi, mutta pitkällä polttovälillä kameran tuenta ei onnistu kuin hyvällä jalustalla. 200-millinen on kuitenkin erinomainen sopivassa paikassa.
Canonin 50-millinen on mallina ja jo aika vanha. Sen äänekäs tarkennus on hidas ja käsitarkennus tunnoton ja siinä on pieni välys, joka tekee tarkasta käytöstä hankalaa. Välys saattoi toki johtua vehkeen paljosta käytöstäkin.
Kun vaihdoin sen Zeissin 50-milliseen makroon, niin innostuin polttovälistä uudelleen. AF:ää en kaipaa, kun käsitarkennus toimii hyvin. Bokeh on jotenkin erilainen, paremmuus on makuasia. Kun suurin aukko on 2, niin terävyysalueen saa halutessaan todella olemattomaksi. Optisesti laite on erinomainen, joskin Canonkin oli hyvä.
Polttovälin vaikutus kuvausetäisyyteen on toki toinen tekijä, mutta vasta toinen. Pidempi polttoväli tekee helpommaksi arkojen hyönteisten kuvaamisen ja myös valaistus on helpompaa, kun kamera tai kuvaaja ei varjosta kohdetta.
Karkeasti voisi sanoa, että mitä parempi ympäristö, sitä lyhyempää polttoväliä voi ja kannattaa käyttää.
Mielikuva 