Haloja jo vuodesta 1985
Olin siskonpoikani Petrin kanssa kesäkuussa 1985 matkalla Norjassa ja Lapissa. Paluumatkalla Tenojoen varressa jossain Utsjoen ja Karigasniemen välillä näimme taivaalla useita risteäviä halokaaria. Tiesin heti, että kyseessä on jotain ainutlaatuista, mutta en arvannut, että kuvasin sellaista, joka on nähty vain kerran aiemmin, eikä tuon jälkeen.
Kuvat olivat omassa arkistossani monta vuotta ilman sen kummempaa julkistusta. Haloista tuli vuosia myöhemmin juttua hyvän ystäväni Alen kanssa ja hänen kautta kuvat päätyivät Siriuksen julkaisuun ja sitten edelleen Ursan arkistoon sekä Suomen Luontoon. Nyt yksi noista kuvista on päätynyt englantilaisen Atmospheric Optics’in päivän kuvaksi www.atoptics.co.uk/opod.htm
Pysyvän sivun osoite on www.atoptics.co.uk/fz932.htm
Kevättalvi on yleensä vuoden parasta aikaa tehdä halo havaintoja, mutta sopivat olosuhteet voivat sattua miltei milloin vain. Halot muodostuvat jääkiteissä ja koska tarvitaan myös valoa, niin sopiva sää on ohutpilvinen. Valon lähteeksi auringon lisäksi joskus riittää myös täysikuu. Joskus jääkiteet ovat hyvin alhaalla ja silloin valona voi olla myös autojen valot tai katuvalot.
Kokosin Flickriin pienen koosteen, jossa on myös muitakin harvinaisia ilmiöitä.
Mielikuva 