Kuusi suomalaista urhoa toteutti pitkään puhutun matkan Algarveen kämmeköitä etsimään. Matka oli hyvin valmisteltu: kirjoja luettu, palavereita pidetty, karttoja osteltu ja netissä surffailtu. Myös osallistujien pohjakoulutus oli korkea – maisteri kelpasi vain autonkuljettajaksi. Parhaaksi ajankohdaksi arvioitiin huhtikuun alku, 2.-9.4.2016.
Viikossa löysimme Algarvessa tavatuista 40 orkidealajista 17. Hyvän kirjan ja valmistelun lisäksi saavutus selittyy kokemuksella. Jopa minulla, porukan nuorimmalla, oli kokemusta kämmeköiden etsimisestä yli 30 vuotta.
Suurin osa alueen kämmekkätaksoneista on orhoja alalajeineen (13) ja niitä oli myös suurin osa löydetyistä kämmeköistä. Orhot ovat kasvimaailman veijareita, jotka houkuttelevat kukkansa tuoksulla ja muodolla koirashyönteisiä paritteluun ja siinä touhun ohessa hyönteiset kuljettavat siitepölymyhkyjä kukasta toiseen. Orhoilla erikoisen lisääntymisen vuoksi evolutiivinen kokeilu on ilmeisesti runsaampaa kuin lajeilla yleensä ja se näkyy orhojen valtavana monimuotoisuutena niin suvun kuin lajienkin sisällä.
Runsain ja myös monimuotoisin oli Ophrys speculum, jonka molemmat alalajit speculum ja lusitanica löydettiin. Risteytymiäkin on raportoitu, mutta löytämämme oudot yksilöt taisivat selittyä alalajien sisäisellä muuntelulla ja kuivuudella.
Monelta paikalta löytyi myös Ophrys lutea ssp. lutea, joka olikin räväkän keltaisen värinsä vuoksi helppo löytää ja määrittää.
Kookas ja näkyvä oli myös Ophrys scolopax ssp. apiformis, josta löysimme punaisen lisäksi myös valkokukkaisen muodon. O. Scolopaxin huulen kuviointi vaihteli paljon, mutta samaa lajia taisivat kaikki olla.
Vähälukuisimpia olivat Ophrys apifera, Ophrys bombyliflora ja Ophrys omegaifera ssp. dyris. Niitä jokaista löytyi vain yhdeltä paikalta ja O. apiferasta vain kaksi viimeisillään olevaa kukkivaa yksilöä. O. apifera eli mehiläisorho oli orhoista ainoa, jota kasvaa Pohjoismaissa: tosin vain kahdessa paikassa Tanskassa.
Toinen runsaslukuinen kämmekkäsuku oli Serapias, niitä löydettiin viidestä taksonista kolme: Serapias lingua, Serapias cordigera ja Serapias parviflora. Serapiakset oli varsin vaikea erottaa toisistaan, varsinkin kun niiden kukinta oli vasta alkuvaiheessa.
Orchis-suvun kämmeköistä löysimme neljästä lajista kolme: Orchis anthropophora ja Orchis italica löytyi kahdelta paikalta, mutta molemmissa kukinta oli loppuvaiheessa. Orchis olbiensis löytyi tien varrelta sattumalta. Neljäs onkin nähty vain kerran.
Molemmat alueen neidonvaippalajit (Epipactis lusitanica ja Epipactis tremolsii) löysimme viimeisenä kuvauspäivänä majapaikan lähellä olevasta korkkitammimetsästä. Ne olivat melko harvalukuisia ja kukintakin oli varsin alkuvaiheessa.
Lisäksi löytyi kaksi Pohjoismaistakin tuttua lajia: Cephalanthera longifolia, miekkavalkku sekä Anacamptis morio, ruusukekalkkikämmekkä.
Paljon muutakin toki viikossa nähtiin
Näiveiden kanssa samaan heimoon kuuluva suolakkokasvien loinen, Cistanche phelypaea.
Cytinus hypocistis, loiskasvi.
Flamingo
Maisema maurien aikaisesta Aljezur’in linnoituksesta.
Mielikuva 