Kohteina kasvit ja niiden sienitaudit
Kevät Ahvenanmaalla on ollut kuiva, eikä kuivemmilla paikoilla ollut oikeastaan mitään kukkasia.
Vuokkojen aika oli jo mennyt. Kämmeköistä seljakämmekkä oli täysin ohi. Miehenkämmekkän muutama kukkiva yksilö oli vielä kuvauskunnossa. Miekkavalkuista noin puolet oli jo liian kukkineita kuvattaviksi. Tikankontin, pesäjuuren, veripunakämmekän ja valkolehdokin kukinta oli parhaimmillaan. Kalkkimaariankämmekkä aloitteli kukintaa.
Piensienien puute ilmeiseti kuivuudesta johtuen oli lähes täydellistä. Vain ailakinnoki (Microbotryum lychnidis-dioicae), haavanmustaverso (Venturia tremulae), korsikäämikkä (Epichloë typhina), leskenlehdennurmikkaruoste (Puccinia poarum), mesiangervonruoste (Triphragmium ulmariae), orapihlajankatajaruoste (Gymnosporangium clavariiforme), paatsamanheinäruoste (Puccinia coronata), pukinparrannoki (Microbotryum tragopoginis-pratensis) ja tuomenpussitautisieni (Taphrina pruni) löytyivät. Vain haavanmustaversoa oli useammalla paikalla.
Ahvenanmaa on säästynyt varsin hyvin jättipalsamilta ja jopa lupiinilta. Nyt olisi tärkeää poistaa niiden alkavat esiintymät. Mantereella peli on jo monin paikoin menetetty.