Garganon orhot ja serapiakset

Orhojen määritys lajilleen ja varsinkin alalajilleen on aika haasteellista. Muuntelu on niin suurta ja samoin myös tutkijoiden into määrittää omia taksoneja, että mopo on tainnut karata käsistä. Myös ilmeisiä risteymiä on paljon ja niitäkin löytyi. Minusta Henrik Ærenlund Pedersenin ja Niels Faurhodtin kirja Ophrys – The Bee Orchids of Europe vaikuttaa uskottavimmalta ja yritin määrittää sen mukaan.

Garganossa kirjan mukaan kasvaa kaksi Ophrys lutea –alalajia, ssp. lutea ja ssp. galilaea.

Ophrys tenthredinifera on usein jaettu moniin alalajeihin, mutta Pedersenin& Faurhodtin kirjassa alalajeihin jakoa ei ole tehty, mikä helpotti määritystä paljon, sillä lajin sisäinen muuntelu oli aika suurta.

Ophrys bombyliflora on lajina helppo, hyvin itsensä näköinen ja tuttu jo Algarvesta vuoden takaa.

Ophrys scolopax ssp. cornuta on ainoa lajinsa alalaji, jota pitäisi kasvaa Garganossa.

Ophrys fuciflora on jaettu useisiin alalajeihin, joista monia kasvaa Garganossakin. Päädyin kuitenkin pitämään kaikkia löydettyjä alalajin apulica yksilöinä. Yksilöllisen muuntelun lisäksi ulkonäköön vaikuttaa paljon myös kukinnan vaihe.

Ophrys argolicasta tavataan Garganossa yksi alalaji biscutella, löydetyt näyttäisivät sopivan alalajin kuvaukseen.

Ophrys bertolonii oli helppo tunnistaa selkeän käyrästä huulestaan ja onhan tuon olemus muutenkin helpoimmasta päästä.

Ophrys sphegodes –lajin alalajit ovat niitä hankalimpia ja niitä on useita Garganossakin. Alalaji atrata erottuu muista, koska sen huuli on kauttaaltaan karvainen.

 

Yleisin Ophrys sphegodes -alalajeista oli sipontensis. Siitä löytyi myös yksi kokonaan kellanvihreä, hypokromaattinen yksilö.

 

Pedersen& Faurhodt ovat päätyneet siihen, että monien muiden lajeina pitämät orhotaksonit ovat risteymäperäisiä. Löytämämme risteymät kuuluivat Ophrys ×flavicans –ryhmään. Näistä osa oli joskus lajina Ophrys promontorii ja osa lajina Ophrys bertoloniformis pidettyjä. Pari olikin sitten hieman erikoisempia, mutta kuuluivat varmaan samaan risteymäryhmään.

Jos Ophrykset ovat vaikeita määrittää, niin Serapiakset ovat lähempänä mahdotonta. Kirjoissa on kukista usein räjäytyskuvat, joista taksoni sitten pitäisi selvittää. Kukan repiminen lajin määrittämiseksi ei kuitenkaan tunnu ollenkaan mielekkäältä vaihtoehdolta ja siksi Serapiaksien määrityksiin jää aika paljon epävarmuutta. Tunnistin kuitenkin Serapias linguan ja cordigeran, mutta paljon on ainakin vielä määritystä vailla.

Osa serapiaksista oli ennättänyt jo kukinnassa niin pitkälle, että vaikeuskerrointa oli jo ainakin minulle liikaa.

Garganon muista orkideoista.

Advertisement