
Etelänarnikki, Arnica montana, Hohe Tauern National Park, Itävalta, TS-E24mm f/3.5L II, 1/200, f/11, -1 2/3 EV
Tarkennus kaikilla objektiiveilla tehdään aina tasoon, tilt-objektiiveilla tuota tasoa voidaan kallistaa erisuuntaiseksi kuin filmin tai kennon taso. Käytännössä tarkennan ensin, jos mahdollista, kuvaustason keskikohtaan. Sen jälkeen kallistan niin, että toinen laita tarkentuu oikein – samalla pitäisi toisenkin laidan osua kohdalleen. Käytännössä tämän jälkeen joutuu vielä tarkentamaan sekä kallistamaan muutaman hienosäätökierroksen ja ehkä pienen himmennyksen lisäyksen.
Tilttiä voi käyttää paitsi terävyysalueen lisäämiseen, myös sen vähentämiseen kallistamalla päinvastaiseen suuntaan. Shiftillä puolestaan saadaan esim. puuta tai talot pysymään pystyssä: pidetään kamera suorassa niihin nähden ja kuva-aluetta rajataankin siirtämällä objektiivia kameran kallistamisen sijasta. Shiftiä voi hyödyntää myös heijastavien pintojen kuvaamisessa, kun ei halua näkyä kuvassa.
Ensimmäinen tilt-shift-objektiivi ainakin minulla oli Canon TS 35mm F2.8 S.S.C. Siinä ei ollut automaattihimmennintä, kuten muissa tuon ajan samalla kiinnityksellä olleissa FD-objektiiveissa, vaan himmenninrenkaasta säädettiin tarkennuksen jälkeen kuvausaukko kohdalleen. Valon mittaus kameran omalla mittarilla sen sijaan onnistui hyvin tiltistä tai shiftistä huolimatta useimmilla rungoilla.
Sen jälkeen, kun mittausjärjestelmät monimutkaistuvat ja polarisaatiosuotimen sijaan tarvittiin pyöröpolarisaattorit, valon mittaus kameran mittarilla ei antanutkaan enää aina oikeita lukuja, jos objektiiville oli tehty tilt- tai shift-säätöjä. Valotuksen korjauksen määrä riippui tiltin ja shiftin suunnasta ja määrästä – käytännössä muuttujia oli niin paljon, ettei minkään taulukon teko ollut mielekästä. Filmiaikaan valonmittaus piti tehdä ennen noita säätöjä tai sitten piti käyttää erillistä valotusmittaria – tai joskus käytin toista kameraa. Digikaudella asia taas helpottui, kun voi ottaa testikuvan ja korjata valotusta histogrammin perusteella.
EF-sarjan TS-E-objektiiveissa on sähköinen himmennin, joka helpottaa käyttöä – tosin terävyys- ja epäterävyysalue on hyvä tarkistaa himmentämällä, kuten muulloinkin. Ensimmäinen EF-sarjan TS-E objektiivini oli TS-E 90mm f/2.8, joka on vieläkin käytössä. Se tarkentuu kohtuullisen lähelle ja sillä saa kuvattua esim. vanakasvit siten että kuvaan saa näkyviin lehtiruusukkeen yläviistosta ja kuitenkin terävyysalueen kallistua siten, että kukintokin on terävyysalueella ja tausta pysyessä pelkistettynä, koska ei tarvitse himmentää. Kolme pistettä (pisteet voivat olla esimerkiksi kukkia) määrittää tason ja jos nuo kolme pistettä halua tarkennustasolle, niin samalla määräytyy kuvaussuunta (tai kaksi teoriassa). Tilt-objektiivilla kuvaussuunnan voi valita mieleiseksi tuosta tasosta riippumatta (tietyissä rajoissa). Objektiiviin voi laittaa myös loittorenkaan, telejatkeen tai lähilinssin.
Toinen EF-sarjan TS-E-objektiivini oli TS-E 24mm f/3.5L. Aivan loistava objektiivi esimerkiksi kasvustojen kuvaamiseen. Vastaavalla tavallisella laajakulmalla joutuisi himmentämään enemmän, eikä se aina ole mahdollista esimerkiksi tuulen vuoksi. Tällä onnistuu myös esimerkiksi tallojen ja puiden kuvaaminen niitä kaatamatta. Tämän vaihdoin uudempaan versioon Canon TS-E 24mm f/3.5L II, joka tarkentuu oleellisesti lähemmäs, oikeastaan jo tosi lähelle kun kyseessä on laajakulma. Lähemmäs ei oikein voisi enää mennä varjostamatta kohdetta. Tämä oli oleellista, koska riittävän ohutta loittorengasta ei ole. Uudessa versiossa tiltin ja shiftin suuntaa voi säätää toisiinsa nähden. Tämä ei minulle ole ollut kovinkaan merkittävä ominaisuus, koska harvoin tarvitsen molempia säätöjä samanaikaisesti.
Nyt TS-E-objektiiveja on myös muilla merkeillä. Niiden laadusta minulla ei ole kokemusta, mutta käyttöön pätevät tietenkin samat periaatteet.
Mikä ojektiivi käytössä alun punaisten kukkien kuvassa?
Lisäsin kuviin tiedot. Kallistuksen tai siirron määrää ei näy kuvan EXIF-tiedoista, enkä ole laittanut muistiin – ne ovat olleet ”sopivat”.
Käytät vastauksessasi kallistusta ja siirtoa. Mikset myös itse artikkelissa näitä suomenkielisiä termejä?
Martti Kapanen
En nyt tullut käyttäneeksi – ehkä siksi kun tilt ja shift ovat niin vakiintuneita ja selittävät tuota objektiivin nimeäkin. Ihan hyvät termit nämä suomalaisetkin ovat ja selviävät itse tekstistäkin.
Ai niin missä rungossakin?
Muissa kuvissa kameroissa on kinokoon kenno paitsi neidonkengän ja enkelin kuvissa, jotka on kuvattu 1D Marki II- ja 1D Mark III-rungoilla.