Punarinta

Poikasena, uuden kiikarin onnellisena omistajana kuljeskelin keväistä luontoa ihaillen. Kuulin käsittämättömän kaunista laulua ja lähdin laulajaa etsimään. Näkemääni en tuntenut, mutta katselin sitä pitkään. Se lauleli kuusen alaoksalla, eikä näyttänyt häiriintyvän, vaikka menin melko lähelle. Kotona sitten katselin lintukirjasta, mikä tuo heleä-ääninen laululintu oli. Kirjassa kuvailtiin laulajaa kuusikon hopeatiu’uksi. Punarinta on siitä lähtien ollut minun lintuni ja kevään tuoja.

Kului monta kevättä ensimmäistä punarinnan laulua odotellen. Kun sitten aikuisena menin ensimmäistä kertaa omalla avaimella ostamaani asuntoa mittailemaan, niin kevään ensimmäinen punarinta lauleli pihakuusessa. Sitä fiilistä on vaikeaa sanoin kuvailla.

Tuostakin on kulunut jo aikaa ja monta kevätlaulua. Siitäkin huolimatta en ole saanut punarinnasta hyvää kuvaa, ehkä vaatimukset ovat aivan liian korkealla. Toinen syy on punarinnan paha tapa lauleskella korkeimman kuusen latvassa.

Kategoria(t): linnut Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s