Käyttötestissä Canon EOS R5

Kuinka tehdään kasvikuvaajasta lintukuvaaja – annetaan käyttöön kamera, jossa on markkinoiden paras AF.

Räkättirastaita oli valtavasti, kuten pihlajanmarjojakin.

Testipaketissa oli Canon EOS R5 -rungon lisäksi objektiiveja: Canon RF 100mm F2.8L Macro is Usm, Canon RF 70-200MM F/2.8L IS USM ja Canon RF 85mm F1.2L USM. Lisäksi oli Canon EF-RF -sovite, jolla saatoin kytkeä aiemmat objektiivit runkoon.

Lehmuksen siemen.

Canon RF 100mm F2.8L tarkentuu suurempaan suurennussuhteeseen, kuin aiemmat. Lisäksi siinä on lähinnä muotokuvaukseen sopiva linsistön siirto teräsyysalueen hallitsemiseksi. Piirroltaan objektiivi on erinomainen, mutta SA-ominaisuus ei toiminut lähikuvissa niin kuin olin toivonut. Tosin selvisi, että objektiivi oli esisarjaa, joten ehkäpä myynnissä olevat ovat parempia. Pitää testata uudestaan.

Mustarastas oli ikäänkuin oppinut koskikaralta ruokapaikan.

Canon RF 70-200MM F/2.8L IS USM:n ero vastaavaan EF-objektiiviin on ennen kaikkea kuljetuspituudesssa. Tätä ei tarvitse laittaa reppuun pituussuunnassa, mikä säästää tilaa yhden objektiivin verran. Myös lähin tarkennusetäisyys on parantunut. Suttuisella kelillä kuvanlaatu näytti olevan ihan ok, mutta vastavaloa ei ollut tarjolla. Hinta ja paino kuitenkin puoltavat vastaavan 4-valovoimaisen harkintaa. Kumpaakaan ei valitettavasti voi käyttää telejatkeen kanssa, kuten vastaavia EF-sarjalaisia.

Koskikara

Canon RF 85mm F1.2L USM on hieno lasi, mutta kun katsoo hintaa ja tuntee kädessä painon, niin päätös on aika helppo: reppuun lasi ei päädy.

Käpytikka

Eniten käytin kameraa Canon EF 300 mm f/2.8 L IS II USM -objektiivin kanssa ja sovitteen lisäksi välissä oli usein Canon Extender EF 2x III. Näin siksi, että halusin testailla nimenomaan tarkennusta: sen nopeutta ja sitä, kuinka hyvin se löytää oikean tarkennuskohdan nopeissa tilanteissa. Tään jutun kuvat lukuunottamatta lehmuksen siementä ja lentokalaa on otettu tällä yhdistelmällä.

Sinitiainen

Kuulemistani kehuista huolimatta yllätyin tarkennukseen positiivisesti. Kamera tunnistaa kohteen jopa oksiston seasta tai pienenä taivaalta yllättävän hyvin. Suurempi hyöty on siitä, että kohde voi olla kuva-alalla missä kohtaa tahansa, joten nopeissakin tilanteissa ennättää myös sommitella vapaammin. Kun pikselimäärä riittää runsaaseenkin rajaukseen, niin siihen yhdistettynä etu on huima.

Käpytikka

Kun onnistusmisprosentti on hyvä, niin parissa viikonlopussa ennättää aika paljon, vaikka päivä oli lyhimmillään – eikä tässä vielä kaikki.

Talitiainen, vaiko sittenkin lentokala

Tarkennus tunnistaa pienenkin linnun taivaalta – vai onko se sittenkin joku kala.

Lopuksi vielä kuva käytetyimmästä yhdistelmästä ja oikein asennetusta sidekick:stä. Taaksepäin kallistus mahdollistaa korkealla lentävien kohteiden kuvaamisen paljon paremmin kuin yleisesti käytetyt kiikut. Sidekick toki tarvitsee alleen tukevan kuulapään, mutta sekin on vain hyvä asia, koska silloin samaa jalustaa voi käyttää helposti kaikkeen kuvaamiseen.

Kategoria(t): kalusto, linnut Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s