Ei näe metsää puilta, on vanha sanonta ja kuinka oikeaan se osuukaan, kun seuraa n.s. metsäammattilaisten ja joidenkin poliitikkojen kannanottoja. Metsätalouden ammattilaisista suurin osa mittaa metsän arvoa puiden arvolla unohtaen tai tietoisesti väheksyen metsää kokonaisuutena.
Joissain tölkeissä on tyylikkäästi kerrottu, että sen valmistukseen on käytetty ”plant based materials”. Näin siis silloin kun selluloosa tuodaan ulkomailla viljellystä, usein sademetsän paikalle istutetusta puusta. Kun kotimaassa luonnonmetsän tilalle istutetaan puusto, niin sitä väitetäänkin metsäksi. Metsä on ekosysteemi, eikä vain paikka, jossa kasvaa puita. Näin teollisuuden markkinointikielessä onkin ulkomailla, mutta ei Suomessa.
Sanoilla kikkailu kuuluu muutenkin viherpesuun metsätaloudessa, kuten toki muuallakin. Esimerkiksi aukkohakkuun sijasta puhutaan päätehakkuusta, metsänaurauksen sijasta maanmuokkauksesta tai vaotuksesta. Yhtä kaikki kaikissa tapauksissa kaikki metsän puut viedään pois ja maapohjan kivet ja kannot käännetään. Eroosio vie ravinteet järviin, eikä maapohjakaan palaa kulkukelpoiseksi ainakaan ennen seuraavaa puuston päätehakkuuta.
Metsää ei voi museoida, oli takavuosina usein käytetty hokema suojelua vastustavien piireissä. Sillä tarkoitettiin sitä, että metsä muuttuu jatkuvasti. Se on totta, mutta tästäkin paistaa tuo sanonta “ei näe metsää puilta”. Puusto tietenkin muuttuu, mutta suojeltu metsä säilyy. Usein käänsinkin tuon sanonnan sanojaa vastaan: Aivan totta, emme voi viedä lapsiamme museoon katsomaan, millaisia metsät olivat. Siksikin meidän täytyy suojella niitä.
Metsiä tarvitsee hoitaa, on myös usein kuultu väite. Se on tietenkin aivan absurdi käsitys. Eihän sellaista ekosysteemiä olisi tänne jääkauden jälkeen päässyt edes muodostumaan, joka edellyttäisi ihmisen hoitoa.
Suomessa on enemmän puuta kuin koskaan. Kestääkö tuokaan väite tarkempaa tarkastelua? Nyt suosittelen lukijaa käymään missä tahansa 1800 luvulla rakennetussa talossa tai torpassa. Millaiset ovat hirret tai millaiset ovat lattialankut allasi. Vastaaviin tarvittavia puita ei ole enää kuin muutamalla suojelualueella.
Nykyinen metsätalouden ehdoilla toteutetut yksilajiset ja tasaikäiset puustot ovat myös hyvin alttiita hyönteis- ja myrskytuhoille.
Metsien lajistosta suuri osa uhanalaisia. Monet niistä ovat pieniä ja usein myös vain harvojen tuntemia. Mutta heikosti menee myös esimerkiksi metsäkanalinnuilla. Syynä on tässäkin metsien käsittely – en sano hoito, koska se ei sitä ole. Metsästys ei siihen ole syynä, mutta ainakaan kaikkialla heikentyneet kannat kestä enää metsästystäkään. Myös monien, ennen niin tavallisten lintujen, kuten esimerkiksi hömätiaisten kannat ovat pienentyneet.
Nyt poliittisten päättäjien enemmistö on vaalien ja teollisuuden pelossa sitä mieltä, että päätökset pitää pitää omissa käsissä – ja sehän tarkoittaa tekemättä jättämistä. Lasketaan vain ennallistamisen kustannuksia, mutta ei lasketa niitä kustannuksia, mitä tekemättä jättäminen tai tekojen lykkääminen maksaa.
Mielikuva 