Kuvia hyvässä seurassa 2022

Jyväskylän kameraseuran perinteinen vuosinäyttely Kuvia hyvässä seurassa pidetään jo kuudennen kerran 30.8.-24.9.2022, nyt paikkana on Palokan kirjasto, Koivutie 5, Palokka. Aukioloajat https://hakemisto.kirjastot.fi/jyvaskyla/palokka

Nyt esillä olevassa näyttelyssä ei ole kokoavaa teemaa, vaan monipuolisessa kokonaisuudessa mukana olevat 12 kuvaajaa (Hannu Eskonen, Pasi Huotari, Risto Ilmonen, Markku Julkunen, Juhani Juntti, Markku Könkkölä, Kari VR Lyytikäinen, Esa Mangeloja, Keijo Penttinen, Heikki Seeskorpi, Ilpo Weijo ja Osmo Weijo) esittelevät otteita omasta kuvaustyylistään. Julisteen kuva on Juhani Juntin.

Jyväskylän kameraseura ry. on perinteikäs kameraseura, jonka toiminta on säilynyt aktiivisena valokuvauksen murrosvaiheiden yli. Kuukausittaisissa kuvailloissa käy osallistujia kauempaakin, esimerkiksi Joutsasta, Korpilahdelta, Sumiaisista ja Uuraisilta.

Kameraseura kokoontuu elokuusta toukokuuhun kerran tai kaksi kuukaudessa. Kuvailloissa katselemme toistemme kuvia ja juttu lentää kuvaamisen ympärillä – joskus vähän kauempanakin. Kutsumme iltoihimme myös vierailijoita ja teemme itsekin vierailuja muihin seuroihin ja kuvauskohteisiin. Kuvailloissa on helppoa tutustua toisiin kuvaajiin, sopia kimppakyydeistä, yhteisistä retkistä, ruokinnoista, piilokojuilusta, vaihtaa tietoja kuvauskohteista tai saada vinkkejä laitteiden hankintaan sekä käyttöön. Tervetuloa mukaan, meillä ei ole pääsyvaatimuksia.

Jyväskylän kameraseura on myös Facebookissa https://www.facebook.com/groups/451531091674172/

ja toiminnasta kerrotaan myös puheenjohtajan blogissa https://mielikuva.wordpress.com/tag/jyvaskylan-kameraseura/.

Jos olet kiinnostunut seuran näyttelystä tai toiminnasta, niin tule kuvailtaan tai ota yhteyttä konkkola@jyu.fi.

Perhosia kuvaamassa

Luontokuva-lehdessä 4/2022 s. 54-57 on artikkelini perhosten kuvaamisesta.

Hopeasinisiipi, Polyommatus amandus

Tarkat lukijat varmaankin huomasivat siinä yhden tekstinkäsittelyssä syntyneen virheen. Pitäisi tietenkin olla näin: Kun pidän sormea laukaisimella, kamera tallentaa kuvatiedostoja puskuriin 15 kappaletta säädetyllä kuvaustaajuudella. Tallella on siis aina 15 viimeisintä. Kun painan laukaisimen pohjaan, niin puskurin sisältö tallentuu muistikortille, ja kuvaus jatkuu siitä 60 kuvaa sekunnissa tahdilla.

Jyväskylän kameraseuran syksyn 2022 toimintaa

Jyväskylän kameraseuran toiminta alkaa näyttelyn vuoksi jo elokuussa. Kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Syksylle on luvassa kolme vierailijaa.

Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat:

11.8. Näyttelyn valmistelua, julisteen valinta. Lopuksi pidetään salakampa ja sitten katsellaan satunnaisia kuvia
25.8. Anu Vihavainen: SKSL:n toimintaa, salakampa ja jotain pientä naposteltavaa
15.9. Kesän festarit ym. tapahtumat
29.9. Lähikuvaus
13.10. Kontrasti
27.10. Photoshop
10.11. Muutos miljöössä
24.11. Petteri Mussalo: FIAP:in näyttelyt, salakampa
8.12. Petri Nevalainen: metsäkuvat, salakampa

Jyväskylän kameraseuran perinteinen vuosinäyttely Kuvia hyvässä seurassa pidetään jo viidennen kerran, tällä kertaa Palokan kirjastossa 29.8. – 25.9.2022 – siitä tarkemmin myöhemmin.

Laowa 15mm F4.5 Zero-D Shift

Sain käsiini ilmeisesti markkinoiden laajimman shift-linssin.

Jyväskylän kaupunginkirkko

Teknisiä piirto ym. testejä en tehnyt. Niitä on netti pullollaan. Testasin lähinnä objektiivin käyttökelpoisuutta omiin tarpeisiin. Optinen laatu tuntuu kuitenkin käytännössä niin hyvältä, ettei se ainakaan ongelma ole. Objektiivi on täysin mekaaninen, eikä kamera saa siltä mitään tietoja. Mekaanisesti objektiivi on jämäkkää tekoa ja kaikki säädöt toimivat hienosti. Sääsuojausta ei tietääkseni ole, eikä ulkonevaa etulinssin pallopinta voi suojata suotimella. Linssinsuojus on jämäkkä ja napsahtaa ainakin uutena luotettavasti paikoilleen.

Tiiliseinä, Jyväskylän Kangas

Objektiivin suurin etu on valtava kuvakulma ja samalla se on sen heikkous – tai oikeammin vaativuus. Vaikka linjat saakin suoraan ahtaassakin paikassa siirron ansiosta, niin laaja kuvakulma venyttää joissain tilanteissa kohdetta häiritsevästi. Kyseessä ei siis ole objektiivin optinen virhe, vaan laajan kuvakulman vaikutus.

MOSURA-korttelin rakennus ja Anssi Pulkkisen sekä Taneli Rautiaisen taideteos Uoma.

Vaativaa on myös kameran säätäminen vaakasuoraan. Ainakaan Sony A7rII:n vatupassin tarkkuus ei riitä arkkitehtuurikuvaukseen. Lopullinen säätö pitää tehdä kuvassa olevista linjoista tarkistamalla kuvatessa ja vielä kertaalleen tietokoneella. Tuo ei kuitenkaan poista objektiivin siirron hyötyjä, sillä jälkikäteen tehtyinä vastaavat korjaukset rajaisivat kuva-alaa todella paljon.

DDR-talo, Kortepohjan ylioppilaskylä, Jyväskylä

Luonnossa kuvatessa kameran asentaminen on hieman suurpiirteisempää, koska mikään ei ole täysin suorassa. Toinen ongelma on se, että mittasuhteita on vielä vaikeampi arvioida. Kun kameraa kääntää ylöspäin, niin puut kaatuvat luoden samalla vaikutelman katseen suunnasta. Jos siirron ansiosta ei tarvitse kameraa kääntää, niin kohde voi näyttää paljon pienemmältä kuin onkaan, ellei ole jotain, mihin kokoa suhteuttaa.

Hitonhauta, Laukaa

Mielenkiintoisinta olisi kokeilla kameraa metsänpohjan sieniä kuvatessa, mutta siihen ei talvisissa olosuhteissa ollut mahdollisuutta. Niinpä kuvasin kisun lelun ja taustalla oleva kirjahylly sai olla puiden osassa.

Testirunkona oli peilitön Sony, joten valonmittauksen kanssa ei ollut ongelmia – histogrammi näyttää oikein ja automatiikka toimii. Jos tämän tai jonkun muun shift- tai tilt-shift-objektiivin kytkee moderniin peilikameraan, niin valonmittaus ei toimi enää siirtojen jälkeen oikein. Tarvittava korjaus riippuu siirron määrästä ja suunnasta. Käytännössä niillä valonmittaus kannattaa tehdä live-tilassa, jolloin valo mitataan kennolta ja mittaus mene oikein. Ellei se ole mahdollista, niin sitten kannattaa mittaus tehdä ennen siirtoja/kallistuksia.

Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu 2022

Vuosikokous 3.2.2022 päätti pitää jäsenmaksun ennallaan, vuoden 2022 jäsenmaksu on 20€. Tilinhoitokulujen säästämiseksi ja asioiden hoidon helpottamiseksi yhdistyksen tilinä toimii toistaiseksi Markku Könkkölän hallinnoima, yhdistystä varten avattu S-pankin tili FI28 3939 0050 8951 35.

Maksun saaja: Markku Könkkölä
Tili: FI28 3939 0050 8951 35
Viesti: Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu 2022
Maksu: 20€

Jyväskylän kameraseuran toiminta jatkuu koronan varjossa – jos mahdollista. Kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat

20.1.2022 Valo kuvia – ETÄNÄ – Jouluvalot ja ilotulitukset ovat takana, mutta luonnon valo lisääntyy
3.2.2022 Vuosikokous ja Lähiseudun luontokohde. – ETÄNÄ – Valitse, joku kohde, jonka haluat esitellä.
17.2.2022 Lightroom – ETÄNÄ – käydään läpi ohjelman perusosat ja toimintaperiaatteet
3.3.2022 Pakkanen – talven pakkaset ovat takana. Saitko niistä kuvia?
24.3.2022 Vetenalaiset vehkeet, Juha Hakulinen – miten kuvata pinnan alla
7.4.2022 Koskettava – kuva voi olla monella tavalla koskettava
21.4.2022 Kasvikuvaus – Markku Könkkölä kertoo kasvien kuvaamisesta
5.5.2022 Kevään heräilyä – muuttolinnut ja ensimmäiset hyönteiset sekä kasvit ovat jo kuvattavissa

Kokousten toteutuminen riippuu tietenkin AVI:n mahdollista rajoituksista ja tilaa hallinnoivien päätöksistä. Toivotaan, että voidaan kokoontua. Toistemme ja itsemme suojaamiseksi tehdään, mitä voidaan eli noudatetaan viranomaisten suosituksia hygieniasta, maskeista ja rokotuksista.

Käyttötestissä Canon EOS R5

Kuinka tehdään kasvikuvaajasta lintukuvaaja – annetaan käyttöön kamera, jossa on markkinoiden paras AF.

Räkättirastaita oli valtavasti, kuten pihlajanmarjojakin.

Testipaketissa oli Canon EOS R5 -rungon lisäksi objektiiveja: Canon RF 100mm F2.8L Macro is Usm, Canon RF 70-200MM F/2.8L IS USM ja Canon RF 85mm F1.2L USM. Lisäksi oli Canon EF-RF -sovite, jolla saatoin kytkeä aiemmat objektiivit runkoon.

Lehmuksen siemen.

Canon RF 100mm F2.8L tarkentuu suurempaan suurennussuhteeseen, kuin aiemmat. Lisäksi siinä on lähinnä muotokuvaukseen sopiva linsistön siirto teräsyysalueen hallitsemiseksi. Piirroltaan objektiivi on erinomainen, mutta SA-ominaisuus ei toiminut lähikuvissa niin kuin olin toivonut. Tosin selvisi, että objektiivi oli esisarjaa, joten ehkäpä myynnissä olevat ovat parempia. Pitää testata uudestaan.

Mustarastas oli ikäänkuin oppinut koskikaralta ruokapaikan.

Canon RF 70-200MM F/2.8L IS USM:n ero vastaavaan EF-objektiiviin on ennen kaikkea kuljetuspituudesssa. Tätä ei tarvitse laittaa reppuun pituussuunnassa, mikä säästää tilaa yhden objektiivin verran. Myös lähin tarkennusetäisyys on parantunut. Suttuisella kelillä kuvanlaatu näytti olevan ihan ok, mutta vastavaloa ei ollut tarjolla. Hinta ja paino kuitenkin puoltavat vastaavan 4-valovoimaisen harkintaa. Kumpaakaan ei valitettavasti voi käyttää telejatkeen kanssa, kuten vastaavia EF-sarjalaisia.

Koskikara

Canon RF 85mm F1.2L USM on hieno lasi, mutta kun katsoo hintaa ja tuntee kädessä painon, niin päätös on aika helppo: reppuun lasi ei päädy.

Käpytikka

Eniten käytin kameraa Canon EF 300 mm f/2.8 L IS II USM -objektiivin kanssa ja sovitteen lisäksi välissä oli usein Canon Extender EF 2x III. Näin siksi, että halusin testailla nimenomaan tarkennusta: sen nopeutta ja sitä, kuinka hyvin se löytää oikean tarkennuskohdan nopeissa tilanteissa. Tään jutun kuvat lukuunottamatta lehmuksen siementä ja lentokalaa on otettu tällä yhdistelmällä.

Sinitiainen

Kuulemistani kehuista huolimatta yllätyin tarkennukseen positiivisesti. Kamera tunnistaa kohteen jopa oksiston seasta tai pienenä taivaalta yllättävän hyvin. Suurempi hyöty on siitä, että kohde voi olla kuva-alalla missä kohtaa tahansa, joten nopeissakin tilanteissa ennättää myös sommitella vapaammin. Kun pikselimäärä riittää runsaaseenkin rajaukseen, niin siihen yhdistettynä etu on huima.

Käpytikka

Kun onnistusmisprosentti on hyvä, niin parissa viikonlopussa ennättää aika paljon, vaikka päivä oli lyhimmillään – eikä tässä vielä kaikki.

Talitiainen, vaiko sittenkin lentokala

Tarkennus tunnistaa pienenkin linnun taivaalta – vai onko se sittenkin joku kala.

Lopuksi vielä kuva käytetyimmästä yhdistelmästä ja oikein asennetusta sidekick:stä. Taaksepäin kallistus mahdollistaa korkealla lentävien kohteiden kuvaamisen paljon paremmin kuin yleisesti käytetyt kiikut. Sidekick toki tarvitsee alleen tukevan kuulapään, mutta sekin on vain hyvä asia, koska silloin samaa jalustaa voi käyttää helposti kaikkeen kuvaamiseen.

Jyväskylän kameraseuran kevään 2022 toimintaa

Jyväskylän kameraseuran toiminta jatkuu koronan varjossa – jos mahdollista. Kuvaillat pidetään torstaisin 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat

20.1.2022 Valo kuvia – ETÄNÄ – Jouluvalot ja ilotulitukset ovat takana, mutta luonnon valo lisääntyy
3.2.2022 Vuosikokous ja Lähiseudun luontokohde. Valitse, joku kohde, jonka haluat esitellä.
17.2.2022 Lightroom – käydään läpi ohjelman perusosat ja toimintaperiaatteet
3.3.2022 Pakkanen – talven pakkaset ovat takana. Saitko niistä kuvia?
24.3.2022 Vetenalaiset vehkeet, Juha Hakulinen – miten kuvata pinnan alla
7.4.2022 Koskettava – kuva voi olla monella tavalla koskettava
21.4.2022 Kasvikuvaus – Markku Könkkölä kertoo kasvien kuvaamisesta
5.5.2022 Kevään heräilyä – muuttolinnut ja ensimmäiset hyönteiset sekä kasvit ovat jo kuvattavissa

Kokousten toteutuminen riippuu tietenkin AVI:n mahdollista rajoituksista ja tilaa hallinnoivien päätöksistä. Toivotaan, että voidaan kokoontua. Toistemme ja itsemme suojaamiseksi tehdään, mitä voidaan eli noudatetaan viranomaisten suosituksia hygieniasta, maskeista ja rokotuksista.

Kuvia hyvässä seurassa 2021

Jyväskylän kameraseuran perinteinen vuosinäyttely Kuvia hyvässä seurassa pidetään jo viidennen kerran Jyväskylän kaupunginkirjaston pääkirjaston ala-aulassa 14.9.-1.10.2021.

Jyväskylän kameraseura ry. on perinteikäs kameraseura, jonka toiminta on säilynyt aktiivisena valokuvauksen murrosvaiheiden yli. Kuukausittaisissa kuvailloissa käy osallistujia kauempaakin, esimerkiksi Joutsasta, Korpilahdelta ja Uuraisilta.

Nyt esillä olevassa näyttelyssä ei ole kokoavaa teemaa, vaan monipuolisessa kokonaisuudessa mukana olevat 12 kuvaajaa (Hannu Eskonen, Juha Hakulinen, Tuula Haverinen, Pasi Huotari, Risto Ilmonen, Juhani Juntti, Harri Kiiskinen, Markku Könkkölä, Kari VR Lyytikäinen, Heikki Seeskorpi, Sari Solismaa ja Tuomo Vilkkilä) esittelevät otteita omasta kuvaustyylistään. Julisteen kuva on Heikki Seeskorven.

Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu ja syksyn toimintaa

Vuosikokous 2.9.2021 päätti pitää jäsenmaksun ennallaan, vuoden 2021 jäsenmaksu on 20€. Tilinhoitokulujen säästämiseksi ja asioiden hoidon helpottamiseksi yhdistyksen tilinä toimii toistaiseksi Markku Könkkölän hallinnoima, yhdistystä varten avattu S-pankin tili FI28 3939 0050 8951 35.

Maksun saaja: Markku Könkkölä
Tili: FI28 3939 0050 8951 35
Viesti: Jyväskylän kameraseuran jäsenmaksu 2021
Maksu: 20€

Vuosikokous päätti, että yhdistys aloittaa kuvailtojen pitämisen, elleivät viranomaiset tai tilaa hallinnoivat koronan vuoksi toimintaa rajoita. Kuvaillat pidetään joka kuukauden 3. torstai 18.00-20.00 Sepänkeskuksen Molekyylissä, Kyllikinkatu 1 (ei siis missään ostarilla). Kuvailtojen väljästi tulkittavat teemat ovat

6.9. Sulkutilan kuvasatoa
30.9. Harri Kiiskinen kertoo tähtien kuvaamisesta
21.10. Kuvaaminen epämukavuusalueella
28.10. Nico Karling esittelee Fokan tuotteita
18.11. Yökuvaus
2.12. Ideoita pakkasessa kuvaamiseen sekä työpajassa salama- ja led-valojen käyttö valokuvauksessa
16.12. Rakennettu ympäristö

Lisäksi pyritään järjestämään kuvausretkiä, vierailevia esiintyjiä ja koulutuksia. Niistä ilmoitellaan myöhemmin yhdistyksen postituslistalla tai Facebook-sivulla, jos tilaisuudet ovat kaikille avoimia.

9.9. klo 17.00 Kamerakävely Kankaan alueella, lähtöpaikka piipun juurella.

Perinteinen vuosinäyttely Kuvia hyvässä seurassa pidetään jo viidennen kerran Jyväskylän kaupunginkirjaston pääkirjaston ala-aulassa 14.9.-1.10.2021.

Puna- ja valkoailakki

Jyväskylässä 9.-12.6.2021

Molemmat lajit ovat kaksikotisia, emi- ja hedekukat ovat siis eri kasviyksilöissä, ristiinpölytys on siksi aina varmaa.

Puna-ailakki, Silene dioica on hyvin yleinen, mutta suurin osa yksilöistä näyttäisi olevan hedekasveja ainakin alkukesästä. Lajin kannalta voi olla hyödyllistä näin pyrkiä varmistamaan kaikkien emikasvien pölyttämiseen tarvittavan siitepölyn saatavuus. Emikasvien energiasta suuri osa menee siementen tuottamiseen ja siksikin hedeyksilöt voivat olla elinvoimaisempia ja jaksavat kukkia runsaammin. En tiedä, onko tuosta kukaan tehnyt tutkimusta – nuo olivat vain omiin havaintoihin perustuvia päätelmiä.

Valkoailakki, Silene latifolia on paljon harvinaisempi Jyväskylässä ja ehkä siksikin risteytyy helposti yleisen puna-ailakin kanssa, jollainen aina löytyy lähistöltä. Risteymät ovat väriltään hempeän vaaleanpunaisia.

Puna-ailakki ei ole aina punainen, se kuten muutkin punakukkaiset kasvit ”unohtavat” joskus värinsä ja jäävät valkoisiksi. Valkoisen puna-ailakin voi sekoittaa valkoailakkiin, mutta erojakin toki on.

Valkoailakin kukkaperä on pullakampi kuin puna-ailakin hedekasvin kukkaperät. Puna-ailakin emit törröttävät kukasta kuin pienet piipunrassit. Valkoailakilla kukista ulos tulevat vain kukkien heteet.

Valkoailakin kukan terälehdet menevät usein limittäin muodostaen miltei yhtenäisen pinnan, puna-ailakilla terälehdet yleensä jäävät erilleen.

Puna-ailakin heteet lähes mustiksi muuttava ailakintuhkio, Microbotryum lychnidis-dioicae on aika yleinen sienitauti.

Yleensä kasvin kuvat ovat kaikki samanvärisiä, mutta tässä muutos on tapahtunut kasvupisteessä varsin myöhään ja vain osa kukista on valkoisia. Kasvilla on siis kaksi erilaista solukantaa. Ilmiötä sanotaan harhamaksi tai kimeeriksi.